Suomalaisten fyysinen terveys on parantunut. Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck sanoo sen johtuvan yhteiskunnan panostuksista terveyden edistämiseen.
– Nyt syömme terveellisemmin, liikumme ja osaamme pitää terveydestämme huolta eri tavalla kuin aikaisemmin, Wahlbeck toteaa.
Mielenterveydessä ei ole tapahtunut samanlaista kehitystä.
Mielenterveys- ja päihdepotilaat tarvitsevat usein paljon palveluja.
– Se johtuu siitä, että mielenterveyden edistämiseen ja ongelmien ehkäisyyn ei ole samalla tavalla satsattu, hän arvioi.
Mielenterveyden merkitystä voi verrata vaikkapa liikenneturvallisuuteen. Suomessa kuolee vuodessa liikenteessä noin 200 henkilöä ja noin 800 ihmistä itsemurhan seurauksena.
– Kuitenkin liikenneturvallisuuteen satsataan monta kertaa enemmän kuin itsemurhien ehkäisyyn.
Kasvava ongelma
Samaan aikaan on olemassa pelko, että valmisteilla olevan sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä häviää taho, jolla olisi kokonaisvastuu ennaltaehkäisystä ja terveyden edistämisestä.
– Ennaltaehkäisy ei ole terveydenhoitoa eikä tule kiinnostamaan terveydenhuollon toimijoita enää, Wahlbeck ennustaa.
Vaikka terveyspalvelut ovat sote-uudistuksessa maakuntien hoidettavana, kuntien tulisi jatkossa huolehtia ennaltaehkäisystä.
– Niistä kuitenkin häviää sekä osaaminen ja taloudellinen kannustin, koska kunnat eivät enää maksa niitä kustannuksia, jotka syntyvät, jos terveyttä ei edistetä, Wahlbeck sanoo.
Wahlbeck ihmettelee sitä, että vaikka mielenterveyden häiriöiden tiedetään olevan kasvava ongelma, valmisteilla olevassa uudistuksessa ei rakenneta järjestelmää, jossa asia otettaisiin huomioon. Jo nyt mielenterveyden häiriöt aiheuttavat kuuden miljardin euron kulut vuodessa.
Hallituskin toteaa, että tutkimusten mukaan ilman mielenterveystyön tehostamista mielenterveysongelmien aiheuttamat kustannukset todennäköisesti kasvavat. Suurimmat menoerät ovat sairauspäivärahat ja työkyvyttömyyseläkkeet.
Viime vuonna työkyvyttömyyseläkkeelle jääneistä kaikkiaan 42 prosenttia jäi eläkkeellä mielenterveyssyistä. Erityisesti mielenterveyden häiriöt koettelevat nuorten työkykyä. Suomessa jää päivittäin 5–8 nuorta aikuista työkyvyttömyyseläkkeelle niiden vuoksi.
Huoli lähipalveluista
Vielä ei edes tiedetä, mihin pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen sosiaali- ja terveysuudistus ohjaa aikanaan mielenterveys- ja päihdepotilaat hoitoon.
– Se, mihin he menevät, riippuu siitä, mitä palveluja sote-keskuksiin tulee, sanoo Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Tarmo Raatikainen.
Sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Kirsi Varhela kirjoitti tammikuussa hallituksen maakunta- ja sote-uudistus -sivuston blogissa, että maakunta voisi jalkauttaa tuottamiaan erikoissairaanhoidon palveluja sote-keskusten yhteyteen.
”Tai maakunta voisi päättää, että sote-keskusten omaan palveluvalikoimaan kuuluisi psykiatrian palveluja. Tärkeintä on järjestää hoito niin, että asiakas saa oikea-aikaisesti tarvitsemansa palvelut”, hän jatkoi.
Niinpä se, missä päihde- tai mielenterveyshoitaja konkreettisesti istuu, riippuisi sitten maakunnan päätöksestä.
Bisnes jyrää
Wahlbeck pelkää kuitenkin huononnuksia. Mielenterveys- ja päihdetyössä oikea-aikaisuus ja varhainen puuttuminen ovat erityisen tärkeitä toimintatapoja. Niiden avulla voidaan säästää miljardeja euroja.
– Olemme Mielenterveysseurassa huolissamme matalan kynnyksen palveluista, niistä, jotka ovat lähellä ihmistä. Tulevilla sote-keskuksilla ei ole näillä näkymin velvoitetta järjestää näitä palveluita, hän toteaa hallituksen kaavailemasta sosiaali- ja terveysuudistuksesta.
Wahlbeck arvioi, että tähän on vaikuttanut uudistukseen sisältyvä bisnesajattelu.
– Yksityiset yritykset haluavat aika kapeita, lääkäripalvelujen ympärille rakentuvia, sote-keskuksia, koska ne hallitsevat sen alueen parhaiten. Siihen ehkä liittyy myös vähiten taloudellisia riskejä, hän sanoo.
Mielenterveys- ja päihdepotilaat taas tarvitsevat ja käyttävät usein paljon palveluja.
– Siksi he ehkä ovat riski palveluntuottajille kapitaatiokorvausjärjestelmässä. Suoraan sanoen heitä ei haluta yksityisiin sote-keskuksiin, Walhbeck sanoo.
Kapitaatiokorvaus on summa, jonka maakunnan suunnitellaan maksavan palveluntuottajalle kustakin sen asiakkaasta.
Myös Raatikainen muistuttaa siitä, että uudistus on tehty bisnes edellä. Hän näkee yhden merkittävän riskin siinä, että palveluja osaltaan tuottavien järjestöjen rahoitus karkaa, kun niiden kumppanuus kuntien kanssa loppuu.
– Homma näyttää menevän bisnesvetoiseksi, hän sanoo.
Wahlbeck arvioi palvelujen yksityistämisen vaaran olevan siinä, että palvelut pirstoutuvat.
– Julkinen puoli kantaa kokonaisvastuun. Jos vaikkapa kouluissa edistetään koululaisten mielenterveyttä, se maksaa itsensä takaisin muutaman vuosikymmenen kuluttua vähentyneinä terveyskuluina. Tällainen kokonaisvaltaiseen terveyshyötyyn pyrkiminen puuttuu yksityisiltä toimijoilta, hän sanoo
– Ja jos yksityinen toimija on voittoa tavoitteleva, se osa, joka maksetaan osakkeenomistajille, on pois hoidosta.
Keho ja mieli samassa paikassa
Kuusamolainen Raatikainen näkee riskin, että palvelut karkaavat kauas. Hän pitää hurjana ajatusta, että psykiatriset palvelut olisivat jossain maakunnan keskuskaupungissa asti.
– On hurjaa, jos esimerkiksi meiltä lähdetään yli 200 kilometrin päähän psykiatrille.
Wahlbeck toteaa, että tutkimuksen mukaan perustasolla hoito toteutuu parhaiten, jos se on kokonaisvaltainen – eli keho ja mieli hoidetaan yhdessä.
– Kenellekään ei ole hyväksi järjestelmä, jossa sote-keskus hoitaa kropan ja maakunta mielen, hän sanoo ja suosittelee niin sanottua yhden oven mallia.
– Ihannemalli on, että potilaan ei tarvitsisi mennä saamaan mielenterveyspalveluja minnekään muualle kuin siihen samaan paikkaan, mistä hän saa muutkin palvelunsa. Varsinkin nuorten kohdalla tämä on hyvin tärkeää, mutta se on hyvä malli meille aikuisillekin.
Tämä ymmärretään maan hallituksessakin. Sen verkkosivuilla todetaan, että varhainen ja oikea-aikainen apu ehkäisee tilanteiden monimutkaistumista ja vähentää kustannuksia. Silti lakiluonnoksesta puuttuu sen varmistaminen, että mielenterveyspalvelut pysyisivät potilaiden lähellä.
Pula ammattilaisista
Wahlbeck muistuttaa tilannetta vaikeuttavan myös sen, että erityisesti pienillä paikkakunnilla mielenterveyden palveluja ei ole riittävästi tarjolla nytkään. Puuttuu psykologeja, psykiatreja, koulupsykologeja ja -kuraattoreja tai vaikkapa työnohjaajia.
Mielenterveyden palveluissa onkin selkeitä maantieteellisiä eroja.
– Mielenterveyden ongelmia ja päihdekäyttöä on enemmän idässä ja pohjoisessa. Siellä on myös suurempi puute osaajista. Esimerkiksi psykoterapeutit jakautuvat hyvin epätasaisesti ja ovat keskittyneet lähinnä yliopistokaupunkeihin, Wahlbeck sanoo.
– Se tarkoittaa myös, että nykyisestä Kelan kuntoutusterapiasta hyötyvät hyvinvoivat kaupunkilaiset. Maalla asuvat ja heikko-osaiset ihmiset eivät pääse tämän etuuden piiriin.
uutiskirje 
