Toimeentulotuen perusosan tarkoitus on kattaa perusturvan varaan joutuneen kotitalouden välttämättömät päivittäiset menot.
Tilastokeskuksen selvityksen perusteella perusosa riittäisi kattamaan jopa keskituloisen kotitalouden välttämättömät päivittäismenot jos se käytettäisiin kokonaisuudessaan niihin hyödykkeisiin, mihin se on tarkoitettu.
Lapsiperheet ja pienituloiset kuitenkin tinkivät päivittäisistä menoistaan kustantaakseen muuta kulutusta. Rahareikiä voivat olla esimerkiksi koti tai auto, joista ei voida tai haluta luopua, vaikka tulot eivät riittäisi.
Pelkästään ruokamenot ovat hyväosaisilla lähes kaksinkertaiset perusturvalla eläviin verrattuna.
Kohtuullisen elämän kustannukset
Perusturvan varaan joutuvan tulisi pystyä ylläpitämään elintasoa, joka ei liiaksi poikkea väestön vallitsevasta tasosta. Vuonna 2016 kohtuullisen elintason hinnaksi asetettiin 485 euroa eli yksinasuvan toimeentulotuen perusosan verran.
Lisäksi tukea myönnetään tarpeen mukaan kohtuullisiin asumismenoihin, sairaanhoitokuluihin ja lasten päivähoitomaksuihin.
Vajaalla 500 eurolla kuukaudessa yksinasuvan tulisi siis pystyä syömään ja vaatettamaan itsensä, huolehtimaan kodista ja henkilökohtaisesta hygieniasta, liikkumaan, harrastamaan, pitämään yllä sosiaalisia suhteita ja pysymään ajan tasalla ajankohtaisista asioista.
Perusturvan tulisi kattaa myös muut päivittäismenot.
Lähes puolet kuluu ruokaan
Ravinto on selvästi arjen suurin menoerä. Vaikka sen osuus kokonaismenoista onkin laskenut tasaisesti viimeisten 30 vuoden ajan, edelleen lähes puolet päivittäismenoista kuluu ruokaan.
Vaatteisiin ja polttoaineisiin kuluu keskimäärin yhtä paljon rahaa eli noin kymmenesosa arjen kuluista.
Muita sekalaisia menoja koituu monista arkisista tarpeista kampaajamaksuista talouspaperiin, eniten kuitenkin kuluu leluihin, peleihin sekä harrastus- ja urheilutarvikkeisiin.
Loput käytetään muihin perusasioihin kuten tietoliikenteeseen, harrastuksiin, henkilökohtaisiin terveys- ja hygieniatuotteisiin sekä paikallisliikenteeseen.
Hyvätuloinen kuluttaa arkena kaksi kertaa enemmän kuin pienituloinen
Hyvätuloisimmilla kuluu päivittäismenoihin yli kaksinkertainen summa pienituloisiin verrattuna. Pelkästään ruokamenot ovat hyväosaisilla lähes kaksinkertaiset perusturvalla eläviin verrattuna. Harrastuksiin hyvätuloiset käyttävät jopa neljä kertaa pienituloisia enemmän.
Polttoaineisiin ja sanomalehtitilauksiin hyvätuloisimmat käyttävät noin kolminkertaisen summan kuukausittain.
Lähimmäksi hyvätuloisten arkikulutusta pienituloiset yltävät tietoliikennekuluissa, jotka ovat heillä ”vain” 30 prosenttia pienemmät.
Tuskin kukaan ajattelee, että elämä perusturvan varassa olisi leveää.
Kun perherakenteen perusteella muodostettua laskennallista toimeentulotuen perusosan määrää verrataan toteutuneeseen päivittäiskulutukseen eri tuloryhmissä, tuen määrä ylittää selvästi alempien tuloluokkien todellisten päivittäismenojen määrän. Vasta keskituloiset kuluttavat arjessa suurin piirtein sen, mitä lainsäätäjä on katsonut tarpeelliseksi tasoksi, ja vain ylimmässä tuloluokassa päivittäismenoihin kuluu selvästi enemmän.
Lapsettomat parit käyttävät päivittäishyödykkeisiin enemmän kuin lainsäätäjä on arvioinut tarpeelliseksi tasoksi, mutta lapsiperheet ja etenkin yksinhuoltajat kuluttavat niihin selvästi vähemmän.
Mihin tingityt rahat kuluvat?
Etenkin pienituloiset ja lapsiperheet joutuvat tinkimään päivittäismenoista selviytyäkseen muista kuluistaan. Näin ainakin, jos toteutunutta kulutusta verrataan laissa arvioituihin tarpeellisiin päivittäismenoihin. Syitä voi olla useita.
Ensinnäkin on huomattava, että tarkastelussa ei ole eritelty kotitalouksia, jotka ovat todellisuudessa saaneet toimeentulotukea. On mahdollista, että päivittäiskulutuksesta tingitään, koska tulot eivät yllä laissa kohtuulliseksi arvioidulle tasolle. Jos etuuksia ei hyödynnetä täysimääräisesti, tulot voivat jäädä alle minimitoimeentuloksi katsotun määrän.
Päivittäiskulutuksen ohella suurin menoerä on asuminen. Vuokralla asuminen on selvästi yleisintä alimmassa tuloluokassa, jossa vuokria maksetaan kymmenkertainen määrä ylimpään tuloluokkaan verrattuna. Muut asumiskulut kuten sähkö- ja vesimaksut vievät myös merkittävän osan kulutusmenoista.
Asumismenoihin myönnetään tukea erikseen, mutta vain kohtuulliseksi katsottuun rajaan asti ja ylimenevä osa jää kotitalouden kontolle.
Rahaa kuluu myös auton kunnossapitoon, vakuutuksiin ja matkustamiseen. Alimmassa tuloluokassa näihin menoihin kuluu vain neljännes siitä, mitä ylimmässä tuloluokassa, mutta siitä huolimatta ne vievät merkittävän osan pienituloisen varoista.
Myös nautintoaineet ja pelaaminen vievät taloudellisia resursseja. Alimmassa tuloryhmässä niihin kuluu suhteellisesti eniten rahaa.
Lisäksi on vielä muistettava, että lainanlyhennyksiä ei lueta kulutusmenoihin, joten selvittämättä jää, onko kulutusluotoilla ja pikavipeillä näkyvää vaikutusta. Kulutusluottojen lyhennykset pienentävät kulutusmahdollisuuksia, jolloin jostain on tingittävä.
Toimeentulotuen perusosa riittäisi, mutta miten on muun sosiaaliturvan laita
Suomen sosiaaliturva on tunnetusti monimutkainen järjestelmä, jonka kokonaisuutta on vaikea hallita. Kun turvaverkkoa korjataan yhdestä kohdasta, seurauksena saattaa olla odottamaton ongelma toisaalla.
Järjestelmän yksinkertaistamista on yritetty esimerkiksi Sata-komitean toimesta viime vuosikymmenellä ja perustulokokeilun avulla parastaikaa.
Heinäkuussa Yhteisvastuun Nälkä-teemalla järjestetty kirjoituskilpailu herätti keskustelua. Kilpailuun osallistunut mieshenkilö kertoi toimeentulotuen perusosan riittävän hyvin hänen päivittäisiin menoihinsa. Monet olivat asiasta jyrkästi eri mieltä. Tuskin kukaan ajattelee, että elämä perusturvan varassa olisi leveää.
Selvitys tukee näkemystä, jonka mukaan toimeentulotuen perusosa on riittävällä tasolla, mutta vain silloin, jos raha voidaan käyttää kokonaisuudessaan siihen, mihin se on tarkoitettu eli päivittäismenoihin.
Näyttää kuitenkin siltä, että suuri osa kotitalouksista joutuu tinkimään arkimenoistaan kustantaakseen muita kulujaan.
Avoimeksi jää kysymys siitä, löytyykö aukko jostain muualta sosiaaliturvasta, esimerkiksi korvattavien asumiskulujen ylärajoista? Entä ajaako auton välttämättömyys harvaan asutuilla seuduilla ihmisiä ongelmiin? Osaavatko ihmiset hyödyntää sosiaaliturvaa ja oikeuksiaan riittävästi?
uutiskirje 
