Tampereen Oopperan La Bohème -tulkinnassa Giacomo Puccinin (1858-1924) musiikki viettelee muun muassa hyljätyllä huoltamolla. Katsojan intensiteetin varastaa esityksen alussa kummastelu, mitä ihmettä Esson huoltoasema tässä oopperassa tököttää. Väliajalla joku vitsailikin, että missähän Sulo Vilen mahtaa piileksiä.
Boheemia taitelijaelämää viettävien velikultien pariisilainen ullakkokamari kun on yllättäen vaihtunut huoltoaseman vuokrakämppään. Hieman hämmennystä herättää myös ohjaaja Kari Heiskasen idea sijoittaa 1830-luvulle sijoittuva Henri Murgerin 1851 ilmestyneen romaaniin perustuva tarina 1950–60-lukujen vaihteen Pariisiin. Ratkaisu jäi ainakin minulle esityksen mittaan perustelematta.
La Bohèmessa Puccini paneutui aineellisesti vähäisten, mutta henkisesti rikkaiden ihmisten elämään. Musiikki on vuoroin nopeaa ja humoristista, vuoroin lyyristä ja hehkuvan intohimoista ihanine aarioineen ja duettoineen. Onkin todettu, että Puccini kykenee itkettämään kuulijaa ja katsojaa paremmin kuin kukaan muu säveltäjä.
Toiveikkuudesta elämän haurauteen
“Meidän tulkintamme lähtee liikkeelle toiveikkuudesta ja nuoruuden riemukkuudesta. Tarinan nuorukaiset elävät huolettomina itseensä keskittyen ja vastuuta karttaen, kunnes rakastetun äkillinen kuolema paljastaa elämän julman lain. Yhtäkkiä nuoret tulevat tuntemaan elämän haurauden, sen arvon ja todellisen rakkauden syvyyden. Oopperamme käsittelee paitsi ihmisen olemisen rajoja, myös elämisen voimaa”, Heiskanen kuvailee tulkintaansa.
Hän selkeästi välttää liiallista melodramaattisuutta, johon tarina houkuttaa. Mutta miksi ihmeessä yhteiskunnallisesti kantaaottavista, syvällisistä oopperaohjauksistaan tunnettu Heiskanen on tällä kertaa tyytynyt lähinnä tarinan kuvittamiseen?
Juntusen juhlaa
Esitys on upeasti laulaneen sopraano Helena Juntusen juhlaa.
”Ilmaisuvoimainen, urallaan nousukiidossa oleva Juntunen lauloi nuoren geishatyön surullisen tarinan todella hyvin, herkästi ja niin uskottavasti, että liikutuksen kyyneliltäkään ei vältytty. Taiteellinen johtaja Jorma Silvasti hehkutti ennakkoon, että Helena Juntunen on tämän kesän juhlien sensaatio.”
Näin kirjoitin tässä lehdessä julkaistussa jutussa kesällä 2014, kun Juntunen riutui Savonlinnan Oopperajuhlien Madame Butterfly -oopperassa.
Lähes sensaatiomaisen upeasti hän hemmotteli yleisöä myös Mimin traagisessa roolissa Tampereen oopperan esityksessä. Hyvin lauloivat muutkin suomalaissolistit, joskin amerikkalainen tenori Jesus Garcia Mimiin rakastuvana runoilija Rodolfona notkealla, kauniilla äänellään timanttisine ylä-äänineen oli laulaa heidät suohon. Hän pidätteli kuitenkin lipsahtamista liialliseen melodramaattisuuteen.
Epäjärjestys on vapaan boheemielämän pahin vihollinen. Vapaus vaatii äärimmäistä rationaalisuutta, välttämättömät asiat on tehtävä nopeasti ja huolellisesti, jotta jää mahdollisimman paljon vapaata aikaa itsensä toteuttamiseen ja elämästä nauttimiseen.
La Bohème -oopperan neljä taiteilijakaverusta, runoilija Rodolfo, maalari Marcello, muusikko Schaunard ja filosofi Colline ovat hioneet boheemielämän peruskuviot huippuunsa. Kun heidän viimeinen kolikkonsa on ”kuollut ja haudattu”, alkavat he taas syödä vieraina sattuman pidoissa, missä heillä on paikkansa.
Alkuryminästä oivaan tulkintaan
Ooppera alkaa jouluaatosta. Hyisen kämpän kamiinaan lyödään pökköä pesään Rodolfon näytelmän käsikirjoitusliuskoilla. ”Parhaillaan palaa tulinen rakkauskohtaus”, Rodolfo kommentoi ironisesti.
Taiteilijoiden kohellus käynnistyy hieman jäykästi, ja Alberto Hold-Garrido piiskasi orkesterin pauhaamaan niin, ettei heidän laulamisestaan oikein tahtonut saanut selvää. Alkuryminästä päästyään orkesteri soitti juuri niin sulokkaasti, tai räväkästi kuin Puccinin musiikki vaatiikin.
Hieno rekrytointi solistikaartiin oli upeaääninen basso, suurien suomalaisbassojen jalosointiseen joukkoon noussut Timo Riihonen Collinen roolissa. Riihosen ovat merkittävimmät oopperatalot kaapanneet Bayreuthia myöten. Hänen esiintymisensä, palttoonsa ja jopa ajatuksensa myyvänä filosofina, on riemastuttavaa karismaattisuudessaan.
Mallikkaasti lauloi myös suosikkibaritoni Valtteri Torikka. Hän oli onneksi karsinut esiintymisestään räikeimmät viihdelaulajan maneerinsa ja löysi niin esiintymiseensä kuin laulamiseensa alun kukkoilun jälkeen syvyyttä. Hänen äänensä soi komeasti ja sävyisyyttäkin löytäen kautta oopperan.
Musettan (Suvi Väyrynen) vehkeily varakkaan herra Alcindron (Jani Laaksonen) kanssa ja kipuileva suhde taidemaalari Marcellon (Arttu Kataja) kanssa tuovat oopperaan komiikkaa.
Epäloogista ajankuvaa
Torille ja kahvilaan sijoittuva toinen näytös tuo kaivattua värikkyyttä ja toimintaa esitykseen mainion, erittäin hyvin laulavan lapsikuoron ja Heikki Liimolan huippuunsa hioman, erinomaisen oopperakuoron ilakoidessa juhlatunnelmissa.
Erityismaininnan ansaitsee Riitta Anttonen-Palon suunnittelema, pieteetillä tehty, kaunis pastelliväreissä hehkuva puvustus. Mari Rosendahlin koreografian turvin juhlamenot tosin muistuttavat enemmänkin musikaalia kuin oopperaa, mutta ei sen väliä tamperelaisittain sanottuna.
Janne Siltavuoren lavastus on karu ja hieman epälooginen anakronismissaan, kuten esityksen ajankuvakin. Koetaanko lemmentuskaa ja elämän traagisuutta Heiskasen valitsemalla 1950–1960-luvulla vai 1830-luvulla vai molemmilla, jäi sekavaksi.
Yleisöä hemmotellaan myös kauniilla kohtauksilla. Muun muassa Jacques Demyn ohjaaman Cherbourgin sateenvarjot -musikaalielokuvan mieleen tuova rakastavaisten kohtaaminen huoltoasemalla on aivan ihana.
Olli Lehtinen on mestari valaisijana, hänen kaunis valaistuksensa luo esitykseen hienoja tunnelmia. Jos ohjaus hieman hämmästyttääkin, Puccinin musiikin huumaan, hivelevine aarioineen on ihana heittäytyä.
Tampere-talo: Giacomo Puccini: La Bohème. Libretto: Giuseppe Giacosa, Luigi Illica. Musiikinjohto Alberto Hold-Garrido. Ohjaus Kari Heiskanen. Lavastus Janne Siltavuori. Puvut Riitta Anttonen-Palo. Valosuunnittelu Olli Lehtinen. Kuorokapellimestari Heikki Liimola.
Rooleissa: Helena Juntunen, Jesus Garcia, Arttu Kataja, Waltteri Torikka, Suvi Väyrynen, Timo Riihonen, Sauli Tiilikainen.
Tampere Filharmonia, Tampereen Oopperan kuoro, Tampereen Oopperan lapsikuoro.
Esitykset: 16.2. klo 15, 20.2. klo 18.30, 23.2. klo 15, 27.2. klo 18.30
Juttua päivitetty 13.2. klo 9.39
uutiskirje 
