Neljä vuotta sitten vaalikeskustelussa tärkeimmäksi politiikkamuuttujaksi nousi S2-kestävyysvaje. Valtiovarainministeriön (VM) laskelman mukaan kyseinen indikaattori osoitti noin 10 miljardin euron sopeutustarvetta. Laskelman julkaisun jälkeen puolueet antoivat lupauksia tuon sopeutustason tavoittelusta, samoin teki vaalien jälkeen muodostettu Juha Sipilän hallitus.
Nyt samanlaista keskustelua ei ole luvassa, sillä S2-kestävyysvajeindikaattori on henkitoreissaan. Neljässä vuodessa taloudellinen todellisuus on muuttunut ja indikaattorin perusta on murentunut. Samalla julkinen keskustelu indikaattorista on ollut aiempaa avoimempaa ja se on paljastanut indikaattorin heikkoudet velkakestävyyden arvioinnissa.
Viimeksi keskustelun S2-kestävyysvajeesta aktivoi Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) julkaisema artikkeli, jossa tarkasteltiin kahta kiinnostavaa seikkaa S2-kestävyysvajeen laskennassa. Ensiksikin artikkelissa tuotiin esiin, että laskelman oletus valtion velan korkotasosta on epärealistisen korkea. Toiseksi artikkelissa haastettiin näkemys, jonka mukaan valtion velan korko olisi pitkällä aikavälillä korkeampi kuin talouden kasvuaste.
Näistä kritiikeistä ensimmäinen on vähemmän tärkeä. Kuten VM vastauksessaan artikkeliin toi esiin, S2-kestävyysvaje ei ole herkkä korko-oletukselle, koska korko vaikuttaa eri kohdissa laskelmaa ristikkäisiin suuntiin. Vaikka korko-oletuksen alentaminen supistaa velanhoitomenoja, samalla supistuvat myös varallisuuden tuotot.
Itse asiassa on jopa niin, kuten Talouspolitiikan arviointineuvosto on laskelmissaan havainnollistanut, että valtion velan korkotason nousu supistaa kestävyysvajetta, jos varallisuuden tuottoasteen oletetaan liikkuvan koron mukana ylöspäin. Näin ollen PT:n ehdottama realistisempi ja VM:n oletusta matalampi korko-oletus on julkiselle taloudelle haitallisempi.
S2-kestävyysvaje käyttäytyykin ihmisten intuition vastaisesti. Yleensähän ajatellaan matalan korkotason olevan julkiselle taloudelle siunaus. Tässä yhteydessä VM muistuttaakin, ettei S2-kestävyysvaje ole varsinaisesti julkisen sektorin velkakestävyyttä kuvaava indikaattori.
Paljon tärkeämpi on oletus, että valtion velan korkotaso olisi pysyvästi matalampi kuin talouden kasvuaste. Tällä oletuksella nimittäin ”kestävyysvajetta ei voida määritellä”, kuten arviointineuvosto tuoreessa muistiossaan toteaa. Jos tällainen tilanne oletetaan pysyväksi, julkisia alijäämiä ja velka-astetta voidaan käytännössä kasvattaa rajatta, mikä ei vastaa kestävyysvajeen ideaa.
Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että kasvuaste voi todella olla pysyvästi korkeampi kuin korko, suistuu S2-kestävyysvajeindikaattori epävarmuuteen. Enää siitä ei ole talouspolitiikan peruskiveksi, millaisena se on viime vuodet totuttu näkemään.
On selvää, että edessä on pohdinta siitä, miten julkisen sektorin velkakestävyyttä tulisi jatkossa arvioida. Tämä on tärkeää, koska esimerkiksi huoltosuhteen heikkeneminen ei ole hävinnyt minnekään. Saimme myös muistutuksen, ettei talouspolitiikassa kannata antaa liikaa valtaa yksittäiselle indikaattorille. Yhtenä päivänä se saattaa lakata olemasta.
Kirjoittaja on SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n pääekonomisti.
uutiskirje 
