Yhdysvalloissa on valmistunut erikoissyyttäjä Robert Muellerin tutkinta presidentti Donald Trumpin vehkeilystä Venäjän valtion kanssa vuoden 2016 presidentinvaalien voittamiseksi. Tutkinnan lopputulos oli yksiselitteinen: syyttäjä ei löytänyt mitään näyttöä Trumpin ja Venäjän välisestä tietoisesta yhteistyöstä vaalien voittamiseksi.
Trumpin vapauttaminen syytteistä ajaa Yhdysvaltojen päätiedotusvälineet yhä syvempään kriisiin. Trumpin valinnan jälkeen maan liberaalissa mediassa ei ole käytännössä puhuttu muusta kuin Trumpin Venäjä-kytköksistä. Esimerkiksi median eettisyyttä valvovan kansalaisjärjestö FAIRin selvityksen mukaan syksyllä 2017 Trumpin ja Venäjän yhteyksistä kertoville jutuille annettiin MSNBC:llä ruutuaikaa 5 000 prosenttia enemmän kuin Jemenin sodalle ja humanitaariselle kriisille.
Myös eurooppalainen media on käsitellyt spekulaatioita Trumpin ja Venäjän välisestä salaliitosta usein kritiikittömästi. Esimerkiksi brittiläisen Guardian-lehden toimittaja Luke Harding julkaisi Trumpin Venäjä-yhteyksistä kohukirjan nimeltä Salajuoni – kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon. Minkäänlaista salajuonta Harding ei kuitenkaan kirjassaan tai lehtijutuissaan ole kyennyt paljastamaan.
Venäjä-uutisoinnin räikeä epäonnistuminen tapahtuu laatumedian kannalta vaikeaan aikaan. Useissa maissa on alkanut kasvaa epäluulo tiedotusvälineiden tasapuolisuutta kohtaan ja räyhäoikeistolaiset poliitikot Trumpin johdolla ovat ruokkineet näitä epäluuloja. Ei olekaan yllättävää, että lähes kaikkialla länsimaissa erilaiset valeuutissivustot ovat kasvattaneet suosiotaan räjähdysmäisesti.
Mediavastaisten asenteiden ja valeuutisten nousu ei liity vain ihmisten medialukutaidon puutteeseen ja sosiaalisen median nousuun. Kyse on myös liberaalin median toistuvista epäonnistumisista. Edellinen uskottavuuskriisi tapahtui 2000-luvun alussa, kun etenkin yhdysvaltalaismedia uskoi laajasti presidentti George W. Bushin hallinnon valeet Irakin joukkotuhoaseista.
Median kriisi on keskeisesti kytköksissä journalismin ideologisiin taustatekijöihin. Journalistit omaksuvat usein liberaalin ja poliittiseen keskustaan sijoittuvan maailmankuvan, koska he haluavat esiintyä tasapuolisina, ”maltillisina” ja pelkästään asiantuntijatietoon nojautuvina politiikan tarkkailijoina.
Monille yhdysvaltalaistoimittajille Trumpin vaalivoitto näyttäytyikin selittämättömänä ilmiönä. Hillary Clinton edusti kaikkea, jota liberaalit journalistit ihailevat: asiantuntemusta, yhdysvaltalaisen politiikan pitkää linjaa ja vasemmisto–oikeisto-rajojen ylittämistä. Tässä tilanteessa Venäjä-konspiraatio tarjosi helpon selityksen Clintonin tappiolle.
Laatumediaa tarvitaan nykyään kenties enemmän kuin koskaan aiemmin. Valeuutissivustojen välittämä ilmastodenialismi sekä suoranainen viha ja rasismi ovat uhkia demokratialle, ehkä jopa koko sivilisaatiolle.
Median on kuitenkin tarkasteltava oman uutisointinsa ideologisia elementtejä nykyistä kriittisemmin, jos se aikoo palauttaa luottamuksen toimintaansa. Samanlaisiin epäonnistumisiin ei ole enää varaa.
Kirjoittaja on tutkija Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksessa.
lehti 