Luin pienenä englantilaisen kirjailijan Enid Blytonin Viisikko-kirjoja. Niissä neljä lasta ja koira päätyivät jännittäviin seikkailuihin. Kirjoissa asiat ratkesivat aina parhain päin, vaikka välillä tilanteet näyttivät varsin haasteellisilta. Tällä hetkellä Säätytalolle on kokoontunut viisi suomalaista puoluetta linjaamaan yhteiskuntapolitiikkaa, jolla yritetään ratkoa meidän aikamme suuria haasteita.
Säätytalon viisikko on kovassa paikassa. Eduskuntavaaleissa suomalainen parlamentarismi sirpaloitui aikaisempaakin enemmän.
Näyttää siltä, että kahden suuren puolueen varaan rakentuvia kokoomushallituksia ei enää tulevaisuudessa pystytä muodostamaan. Siksi hallituksien pitää jatkossa löytää yhteinen sävel yli puoluerajojen, mikä jo sinällään tekee hallitustyöstä haasteellista.
Vielä tiukemmaksi tilanteen tekee se, että seuraavina vuosina on maailmanlaajuisesti pantava toimeen politiikkaa, jolla ilmaston lämpeneminen pysäytetään. Viime syksyn IPCC-raportin julkaisun jälkeen on ollut selvää, että ekologinen kestävyysvaje on myös Suomessa harjoitettavan yhteiskuntapolitiikan keskeisin haaste.
Sen lisäksi, että tulevan hallituksen pitää tehdä kotimaassa oikeita valintoja, sen on pystyttävä vaikuttamaan myös kansainväliseen ilmasto- ja yhteiskuntapolitiikkaan, jotta ekologinen kestävyys voidaan turvata.
Kolmanneksi neuvottelevalle viisikolle painetta luo se, että tarvittavaa muutosta ei saada valmiiksi yhden vaalikauden aikana. Jotta yhteiskunnan rakenteet pystytään uudistamaan ilmastonmuutoksen hillitsemisen, eriarvoisuuden vähentämisen sekä kestävän talouden rakentamisen vaatimalla tavalla, nyt otettavassa politiikan suunnassa pitäisi jatkaa neljän vuoden päästäkin.
Toisin sanoen tulevan hallituksen on kyettävä olemaan suosittu ja hankkimaan kaudellaan kannatusta niiltäkin, jotka eivät hallitusta muodostamassa olevia puolueita näissä eduskuntavaaleissa äänestäneet. Kun katsotaan Suomen poliittista historiaa, harvassa ovat ne kerrat, jolloin hallitukset olisivat pystyneet edes säilyttämään suosionsa.
Viimeksi mainittu haaste saattaa olla Säätytalon viisikolle kaikkein suurin, sillä ainakin retoriikan tasolla suomalainen yhteiskunta näyttää tällä hetkellä jakaantuneemmalta kuin aikoihin. Monesti ratkaisuksi tällaiseen tilanteeseen esitetään dialogia ja muistutetaan kaikkien mukaan ottamisesta. Lopulta politiikassa, joka on eri periaatteiden, arvojen ja jopa luokkien välistä valtakamppailua, ei kuitenkaan voida löytää edellisistä patenttiratkaisua.
Tavalla tai toisella uuden hallituksen on kuitenkin saatava lisää kansalaisia politiikkansa taakse, jotta tarvittava jatkuvuus saavutetaan.
Jos Säätytalon viisikon tarina kulkisi kuten Blytonin Viisikko-kirjoissa, keinot ratkaista edellä esitetyt vaikeudet löytyisivät viime tingassa. Vaikka sanonta kertoo todellisuuden olevan tarua ihmeellisempää, politiikassa näin kuitenkaan harvoin on.
Hallituksen on tällä kertaa pystyttävä kirjoittamaan sellaista historiaa, joka vähintään vertautuu Viisikko-kirjojen tarinoihin. Muutoin aikamme kestävän muutoksen toteuttamisessa voi loppua kesken.
Kirjoittaja on Suomen sosiaali ja terveys ry:n SOSTEn pääekonomisti.
lehti 