Suomalaisessa politiikassa kääntyy nyt uusi sivu. Yli kymmenen vuotta jatkuneen säästämisen ja leikkauskierteen jälkeen aiomme nyt tehdä toisin.”
Näin vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kiteytti hallitusohjelman, kun se maanantaina julkaistiin.
Jotain uutta on todella ilmassa – optimismia ja uskoa tulevaisuuteen. Siitä kertoo hallitusohjelman saanut melkein ylitsepursuavan myönteinen vastaanotto. Finnwatch ”riemuitsee” yritysvastuulaista, ”hyvät mahdollisuudet luonnon suojeluun”, toteaa WWF, ”ihmisoikeusmyönteisin naismuistiin”, kehuu Amnesty. Ammatilliset keskusjärjestöt antavat arvoa työllisyystavoitteelle, ja jopa Suomen Yrittäjien mielestä hallitusohjelma on ”pelättyä parempi”.
Pilviä hallitustaipaleelle kertyy aivan varmasti, mutta ensi kerran vuosiin, jopa vuosikymmeniin, meillä on mahdollisuus hyvän kierteeseen. Pitää muistaa, että eräin poikkeuksin säästämiskierre on ollut päällä 28 vuotta, Esko Ahon hallituksen dramaattisista lamaleikkauksista lähtien.
Niitä maksetaan vieläkin hyvinvointitappioina. Tämä näkyy esimerkiksi juuri julkaistuissa toimeentulotuen tilastoissa. Ne kertovat, ettei myönteinen talouskehitys vähennä toimeentulotuen pitkäaikaista käyttöä. Uusien toimeentulotukea tarvitsevien kotitalouksien määrä kyllä vähenee, mutta leikkausten hinta on aina uuden pysyvästi syrjäytettyjen ryhmän muodostuminen.
Nyt aloittava Antti Rinteen hallitus ymmärtää ainakin ohjelmajulistuksessaan tämän kokonaisuuden. Säästämisen ja näivettämisen kierre ruokkii itseään ja jatkuu loputtomiin, ellei Suomi uskalla investoida tulevaisuuteen – koulutukseen, hyvinvointiin ja ilmastoteknologiaan, johon tulevaisuuden työpaikat syntyvät.
On valitettavaa, että nollakorkojen maailmassa investointeja tehdään lyhytnäköisesti valtion omaisuutta myymällä. Se on hallitusohjelman ehkä suurin kauneusvirhe.
uutiskirje 
