Uusi hallitusohjelma on saanut laajasti kiitosta erityisesti panostuksista koulutukseen ja osaamiseen. Leikkauskierre on vihdoin katkaistu. Kuntien taloutta vahvistetaan, kun kiky-leikkaukset palautetaan ja määräaikaiset indeksijäädytykset loppuvat. Koulutuksen pysyvää rahoitusta lisätään varhaiskasvatuksessa, oppilas- ja opiskelijahuollossa sekä koko toisella asteella.
Yksi hallituksen esittämistä koulutusuudistuksista on kuitenkin saanut epäilyjä osakseen. Oppivelvollisuuden laajentamisen osalta on epäilty, kohdistuuko siihen osoitettu rahoitus oikein ja auttaako toisen asteen pakko heikossa asemassa olevien nuorten tilannetta.
Suomen nykyinen oppivelvollisuus täyttää kohta sata vuotta. Sen käyttöönotto oli aikoinaan tärkeä tasa-arvoteko. Työn ja työmarkkinoiden muuttuessa ja teknologisen kehityksen kiihtyessä on tarkasteltava myös oppivelvollisuutta uudestaan. Niiden työpaikkojen määrä, joissa pärjää pelkän perusasteen varassa, vähenee koko ajan. Perusasteen koulutuksen varassa olevien työllisyysaste on vain 40 prosentin luokkaa ja laskee vuosi vuodelta. Oppivelvollisuuden pidentämisessä on siksi kyse suomalaisen osaamistason nostosta. Uudistuksella määrittelemme uudestaan osaamisen vähimmäismäärän, jonka yhteiskunta edellyttää yksilön hankkivan.
Oppivelvollisuuden toteuttamiseen osoitetut varat tulevat ohjautumaan sekä oppivelvollisuuden piiriin siirtyvien nuorten opetukseen ja ohjaukseen, mutta merkittävissä määrin myös toisen asteen maksuttomuuden toteuttamiseen. Maksuttomuus seuraa siitä, että oppivelvollisuutta laajennetaan. Se on samalla tärkeä askel koulutuksellisen tasa-arvon vahvistamiseksi.
Monet pienituloiset ja työssäkäyvät perheet tuskailevat tällä hetkellä esimerkiksi lukion kirjojen tuhansien eurojen laskujen kanssa, ja jotkut nuoret jopa valitsevat koulutuspolkunsa sen mukaan, mihin on varaa. Sivistysvaltiolla on varaa parempaan.
On aika laajentaa koulutusmateriaalien maksuttomuuden periaate peruskoulusta toiselle asteelle. Kyseessä ei ole ”tulonsiirto rikkaille” vaan koko hyvinvointivaltiolle ominaisen universalismin periaatteen laajentaminen.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton puheenjohtaja ja opetusministeri.
lehti 