Ensimmäinen täysistunto oli juuri alkanut. Me 751 vastavalittua europarlamentaarikkoa olimme kokoontuneet ensimmäistä kertaa yhdessä Strasbourgin suureen saliin, kun avausistunnossa oli Euroopan kansallishymnin vuoro. Kun se alkoi, osa mepeistä nousi seisomaan, osa istui paikoillaan. Pieni joukko ilmaisi itseään istumaan jääneitäkin voimakkaammin: kääntämällä soittajille selkänsä.
Ei minun hymnini, joku totesi.
Tuo pieni hetki vastavalitun parlamentin ensimmäisessä istunnossa kuvastaa Euroopan nykytilannetta osuvasti.
Euroopan unioni perustettiin alun perin rauhanprojektiksi, jotta meillä olisi niin paljon yhteistä, ettei syytä keskinäiseen sotimiseen olisi enää koskaan. Nykyään moni kuitenkin kokee, ettei yhteistä ole enää riittävästi. Tilanne luo uuden parlamentin työlle erityisen vakavan pohjavireen.
Ympäri Eurooppaa ääntään nostavat oikeistopopulistit lietsovat muukalaisvihaa ja ennakkoluuloja. Siihen on vastattava rakentamalla Eurooppaa aiempaa oikeudenmukaisemmalle pohjalle.
Ihmiskunnan historian suurin haaste, ilmastonmuutos, on onnistuttava torjumaan sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Se tarkoittaa, että ilmaston lämpenemisen vastaisessa työssä on huomioitava kansalaisten erilainen tulotaso sekä alueelliset erot. Samaan aikaan EU:n on muutettava viime kaudella päätetyn sosiaalisten oikeuksien pilarin ratkaisut konkretiaksi.
Työn aloittaminen uudenlaisessa poliittisessa ympäristössä on ollut monin tavoin erityistä. Uuden keskellä minua on ilahduttanut erityisesti yksi asia: valiokuntapaikoikseni vahvistuivat tällä viikolla ENVI sekä FEMM. Tämä tarkoittaa sitä, että pääsen jatkamaan työtä niin ympäristön ja ilmaston kuin naisten oikeuksien ja tasa-arvonkin puolesta.
Uskon, että juuri näissä valiokunnissa pääsen tekemään oman osuuteni sen eteen, että Eurooppa on tulevaisuudessa nykyistä yhtenäisempi ja oikeudenmukaisempi.
Sellainen, jossa jokainen voi kokea hymnin soivan itselleen.
Kirjoittaja on europarlamentaarikko.
uutiskirje 
