Kahden kesäisen viikon aikana Kuhmossa järjestetään yli seitsemänkymmentä konserttia nostalgisissa, osin hilpeissäkin tunnelmissa. Kamarimusiikissa kuullaan tuttuja klassikoita ja harvinaisempaakin musiikkia kuuluisien muusikoiden ja nuorten, nousevien tähtien tulkitsemana.
”Antaa pojan yrittää”, Eila Kemppainen totesi Kuhmon musiikkiyhdistyksen kokouksessa keväällä 1970 naurun remakan hieman laannuttua. Tuo poika oli 21-vuotias Berliinissä musiikkia opiskeleva Seppo Kimanen. Rohkeasti hän lähestyi kainuulaisia tiedustelemalla, josko Kuhmossa oltaisiin kiinnostuneita perustamaan kamarimusiikkifestivaali musiikkikursseineen. Kimanen ei ollut uskoa silmiään, kun paluupostissa tuli myönteinen vastaus.
Ensimmäinen festivaali järjestettiin kesällä 1970. Avajaiskonserttiin kiiri kahdeksan kuulijaa.
– Uskoin vahvasti, että Kuhmossa, luonnonkauneuden keskellä täydellisessä hiljaisuudessa kamarimusiikki pääsee oikeuksiinsa, kunhan vain saadaan riittävän korkeatasoisia esiintyjiä, Kimanen kertoo. Ja saatiinhan heitä.
Kissanruokaa Moskovaan
On käsittämätöntä, että Kimanen sai houkuteltua maailman huippumuusikot esiintymään pienillä palkkioilla, jopa ilmaiseksi syrjäiseen Kuhmoon.
– Olin opiskeluaikoina tutustunut moniin muusikoihin ja valitsin, silloin vielä tuntemattomista muusikoista parhaat. Rahaa ei juurikaan ollut, mutta filosofiani mukaan kohtelimme jokaista muusikkoa kuin ministeriä toteuttamalla heidän pienimpiäkin toiveitaan. Jos joku vaikka halusi viedä kissanruokaa Moskovaan, sitä hankittiin. Kuhmon maine kiiri, ja kansainväliset huippumuusikot tulivat tänne mielellään. Tulevat edelleenkin, nykyään karriäärin tai ainakin joka ilta lämpiävän rantasaunan vuoksi, Kimanen vitsailee.
Liikaa hiivaa tiinuun
Ensimmäiset vuodet olivat melkoista selviytymistaistelua, mutta kovalla työllä taiteellinen johtaja Seppo Kimanen joukkoineen onnistui luomaan hienon kamarimusiikkifestivaalin. Puolen vuosisadan mittaan Kuhmon Kamarimusiikista on kehkeytynyt kansainvälisesti arvostettu kahden viikon mittainen juhla satoine konsertteineen.
Musiikkikriitikko Seppo Heikinheimo varoitteli jo 80-luvun alkupuolella Kimasen heittävän liikaa hiivaa tiinuun. Minkä kamarimusiikkijuhla laajentuessaan on taloudellisesti voittanut, sen se on intiimiyden – sen kuuluisan Kuhmon hengen – suhteen menettänyt.
– Ehdottomasti näin on käynyt. Suunnittelu ja toteuttaminen menivät överiksi. Jos nyt kypsällä iällä järkiinnyttyäni saisin alkaa kaiken alusta, en missään tapauksessa paisuttaisi juhlia näin suureksi. Pitää kuitenkin muistaa, että laajentamisen on sanellut taloudelliset realiteetit. Lipputuloja on saatava mahdollisimman paljon ja kamarimusiikin ystävät viipymään Kuhmossa useamman päivän kustannusten kattamiseksi ja tukien sekä sponsoreiden saamiseksi.
– Kuhmon maine kiiri, ja kansainväliset huippumuusikot tulivat tänne mielellään.
Kimasen suuri unelma, Matti Heikkisen suunnittelema Kuhmo-talo valmistui kesällä 1993. Silloin saavutettiin festivaalin suurin yleisöennätys, peräti 45 507 konserttikäyntiä.
– Silloinen kulttuuriministeri Kalevi Kivistö oli voimakkaasti myötävaikuttamassa talon saamisen ja muutoinkin Kuhmon Kamarimusiikin kehittymiseen. Olen erittäin kiitollinen hänelle ja muutamalle muulle poliitikolle, jotka laittoivat itsensä alttiiksi.
Perukkakonsertin lumo
– Olisiko ollut vuosi 1978, kun soitimme Schubertin kvinteton syrjäisen Saunajärven ankealla, hylätyllä kansakoululla. Siellä oli muutama tuoli ja heteka, jolla istuimme soittamassa. Kuulijoita oli kourallinen. Täydellinen menneen maailman tunnelma, ympäröivä luonto, taianomainen hiljaisuus ja loistavat kanssamuusikot inspiroivat mitä kauneimpaan musisointiin. Tämä konsertti on jäänyt mieleeni ylittämättömänä henkisenä kokemuksena festivaalien ketjussa. Suuret yleisöt ja raikuvat suosionosoitukset eivät ole koskaan inspiroineet minua vastaavalla tavalla.
Tutkimusmatkoja ihmisyyteen
Vuonna 2005 Kimanen jätti Kuhmon Kamarimusiikin taakseen. Taiteelliseksi johtajaksi valittiin hänen toiveestaan alttoviulisti Vladimir Mendelssohn.
Kimanen on tyytyväinen, että Mendelssohn on säilyttänyt Kuhmon Kamarimusiikin alkuperäisen innostuksen ja rakkauden kamarimusiikkiin taiteen ehdoilla, eikä alistunut kaupallisuuden armoille.
– Kamarimusiikki ja musiikki ylipäätään ovat eräänlaisia tutkimusmatkoja ihmisen sieluun ja olemukseen haastaen ajatukset, aistit ja tunteet. On suurenmoista, että kaikkein merkittävimmät säveltäjät ovat tehneet niin valtavan syväluotauksen ihmisyydestä omissa tuotannoissaan. Sävellysten henkisten hivenaineiden onnistunut välittäminen kuulijoille vaatii vankkaa ammattitaitoa ja oivaltavia tulkintoja. On kahdenlaisia muusikoita. Toiset ajattelevat, miten kauniisti he soittavat. Toiset ajattelevat, että kuinka kaunista musiikkia saavatkaan soittaa. Kuhmossa on sijaa vain jälkimmäisille.
Lähteenä käytetty Juhani Koiviston teosta Kamarimusiikkia Kuhmossa – Viisikymmentä ihmeellistä kesää. Kuvat Stefan Bremer (SKS, 2019). Kuhmon Kamarimusiikki 14.7.– 27. 7. 2019
uutiskirje 
