Olen havainnut vaatevaihtarit hyviksi kampanjatapahtumiksi: helppo järjestää ja samalla pääsee tapaamaan ihmisiä. Vaatteiden määrä kuitenkin aina yllättää. Nykyään vaatteiden käyttökerrat vähenevät samaan aikaan kun uusien vaatteiden määrä kasvaa.
Kiertotalouteen erikoistuneen Ellen McArthur -säätiön tekemän tutkimuksen mukaan tekstiiliteollisuuden vuosittaiset päästöt ovat samaa luokkaa kuin lento- ja laivaliikenteellä yhteensä. Suomen Luonto -lehti valitsikin viime vuonna pikamuodin vuoden turhakkeeksi.
Vaateteollisuus aiheuttaa valtavia ympäristöongelmia, tuhlaa vettä, kohtelee työntekijöitään huonosti ja ylläpitää huomattavia halpatyömarkkinoita. Vaateteollisuus on malliesimerkki sellaisesta teollisuudenalasta, jonka nykymenoa maapallon luonnonvarat ja inhimilliset resurssit eivät kestä.
Miten sitten hankkia vaatteita kestävästi? On laskettu, että tekstiiliteollisuuden kasvihuonepäästöt lähes puolittuisivat, mikäli vaatteita käytettäisiin puolet nykyistä enemmän.
Kaikki eivät kuitenkaan rakasta kirppareilla kiertelyä. Itse olen tykästynyt vaatteiden lainaamiseen ja kierrätysvaatteiden verkkokauppaan, jossa tarvitsemansa vaatteen kokoineen voi valita. Kätevää erityisesti lasten vaatteiden kanssa.
Kuten yleensäkin, vastuu tekstiiliteollisuuden päästöistä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole kuluttajilla. Poliittisella päätöksenteolla on varmistettava vaatehävikkiin puuttuminen, laajamittainen kierrättäminen ja siihen perustuvien palveluiden ja investointien mahdollistaminen.
Teollisuudelta on edellytettävä yritysvastuun toteutumista ja riittävän kestäviä tuotteita. Oleellista on luoda kokonaisvaltainen kiertotalousjärjestelmä, jossa kuluttajalle vaatteiden korjaus, lainaus ja kierrättäminen on normaalimpaa – ja trendikkäämpää – kuin heikkolaatuisen pikamuodin ostaminen. Pikamuoti on saatava pois muodista.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja.
uutiskirje 
