Harmaantunut tervehdys taas, hyvät paperiltalukijat. Minä täällä, jo viime vuosituhannella rakastamanne iltapäivälehtikolumnisti. Muistin virkistykseksi: olen ollut kansanedustajana, öljy-, maakaasu- ja tupakkalobbarina, diplomaattina ja presidentin valitsijamiehenä, kirjoittanut kirjoja, näytelmiä ja kolumneja, ja saunonut kaikkien Suomen presidenttien kanssa.
Väitöskirjani kirjoitin manspleinaamisesta, joskaan silloin sitä ei kutsuttu sillä nimellä eikä varsinkaan paheksuttu. Työnimi oli ”Tules, tyttö, tähän polvelle kuuntelemaan, kun minä kerron, miten tämä asia on”. Professorini ehdotti, että lyhentäisin väitöskirjan nimeksi ”Naiset hiljaa”, mutta sen nimisiä väikkäreitä oli mielestäni laitoksellamme jo liikaa.
En mainitse tätä kaikkea pelkästään korostaakseni itseäni. Tai siis mainitsen, mutta itsekorostukseni ei tällä kertaa ole tämän kolumnin pääpointti. Tai siis on, mutta tällä kertaa minulla on toinenkin pointti.
Ettekö tekin ole sitä mieltä, että nuoriso on aika ärsyttävää?
Ja nuorisolla tarkoitan kaikkia alle 50-vuotiaita ja kaikkia, jotka tietävät, miten sosiaalinen media toimii. Eiköhän minun myskintuoksuinen elämänkokemukseni ole kuitenkin se, mitä tässä eniten kaivataan.
Ei ilmastonmuutoksesta tarvitse olla huolissaan. Tiedemiehet ja jopa tiedenaiset väittävät, että suuri osa Maapallosta muuttuu asuinkelvottomaksi vuoteen 2050 mennessä. Vai niin, ihanko totta? Justiinsa joo. Nämä tiedehenkilöt eivät ole ottaneet huomioon yhtä keskeistä tekijää: Minä en ole silloin enää elossa! Niin että minkä takia kenenkään pitäisi tehdä mitään?
Miten tämä liittyy nuorisoon? Ilmeisin linkki on tietenkin Greta Thunberg, tuo lapsisotilaaksi höynäytetty tyttönen.
Ensinnäkin, lasten pitäisi olla koulussa, ei purjehtimassa Atlantilla maailmaa pelastamassa. Koulussa hän voisi lukea vaikkapa historiaa ja oppia, etteivät maailmanpelastajat ole maailmaa pelastaneet sen jälkeen kun me Teiniliitossa valtasimme Vanhan ylioppilastalon. Kaikki maailmanpelastaminen sen jälkeen on ollut pelkkää stiiknafuuliaa.
Stiiknafuulia on sana, jota mielelläni käytän, koska kaikki te lukijathan tunnistatte sen Teuvo Pakkalan novellista Mahtisana vuodelta 1895. Mielelläni joskus laskeudun jalustaltani ja käytän tällaisia kansanomaisia ilmauksia, jotta te ajattelette minun olevan yksi teistä. Ilman tätä taitoa en ehkä olisi päässyt europarlamenttiin tai Gazpromin hallitukseen.
Palataanpa vielä Greta Thunbergiin. Kuten todettiin, hän on nuori, hän on nainen, hän lintsaa koulusta ja hän vieläpä on huolissaan ilmastonmuutoksesta, tuosta suuresta stiiknafuuliasta. Aivan kuin Suvi Auvinen, joka ei kylläkään lintsaa koulusta, mutta hänen pitäisi mennä oikeisiin töihin. Sen sijaan hän saa palkkaa siitä, että kirjoittaa, miten huolissaan hän on ilmastonmuutoksesta.
Jos Auvinen on niin huolissaan, miksei hän tee itse jotain, kuten vaikkapa purjehdi Atlantilla ilman palkkaa? Voiko suurempaa tekopyhyyttä olla?
Sain toimitukseen lähetetyn postikortin, jossa ihmeteltiin, että enkö minäkin saa palkkaa näistä iltapäivälehtikolumneista. Kyllä saan. Mutta nämä erothan on jo kerrottu moneen kertaan: minä olen vanha, minä olen mies, minä en lintsaa koulusta, minä en ole tekopyhä vaan pyhä.
Ja ennen kaikkea: Minä en ole huolissani ilmastonmuutoksesta.
Jos ilmastonmuutoksesta pitäisi olla huolissaan, niin kai minun kaltaiseni valta-asemassa olevat vanhat miehet sitten tekisivät jotain!
lehti 