Kulmunin keskustan vaikea tulevaisuus

Sipilä jätti keskustalle vaikeasti hallittavan perinnön. Puheenjohtajana ja pääministerinä hän johti puoluetta keskustasta oikealle.

Nyt puolue yrittää loikata puolueenjohtajakisassa epämääräisesti määriteltyyn alkiolaiseen keskustaan. Siellä ei ole tungosta.

Jo Sipilä palasi retorisella tasolla alkiolaisuuteen kannatuslukujen laskiessa, mutta se ei vedonnut edes keskustalaisiin. Eduskuntavaalien jälkeen puolueen kannatus on ollut veret seisauttavassa alamäessä.

Se aiheuttaa harmia hallitusyhteistyölle. Paljon riippuu uuden puheenjohtajan Katri Kulmunin taustajoukoista, miten vahvasti puolue sitoutuu heikosta kannatuksestaan huolimatta hallitusyhteistyöhön. He, jotka nostivat Kulmunin, odottavat omanlaistansa keskustalaisuutta.

Ei olisi ihme, jos Kulmuni lähtisi modernin siltarumpupolitiikan tielle. Keskustalaiset ovat olleet tyytymättömiä hallitusyhteistyöhön, vaikka samaan aikaan eri tahoilla hehkutetaan keskustan saaneen Sipilän porvarihallitusta keskustalaisemman hallitusohjelman.

Moni oli jo Säätytalolla suivaantunut keskustan taktiikkaan, ja Rinteen tulkittiin antaneen siimaan keskustalle hallitusneuvotteluissa. Pahimmassa tapauksessa Rinteen hallitus joutuu monissa asioissa keskustan panttivangiksi.

Paljon on kiinni hallituskumppaneiden sietokyvystä, miten ne reagoivat keskustan profiilin nostoihin. Kampanjan aikana Kulmuni nosti taitavasti aluepolitiikkaa esiin myös elinkeinoministerinä.

Puoluekokouspuheissa aluepolitiikka jäi vielä vain retorisiksi heitoiksi. Aluepolitiikka sopii varmasti muillekin hallituspuolueille sopivasti annosteltuna. Kaikkihan haluavat pitää koko Suomen asuttuna ja elinvoimaisena.

Hallituspuolueilla ei ole mitään halua hajottaa hallitusta, ei edes keskustalla syvällä kyntävillä kannatusluvuillaan. Kulmuni voi joutua hankauksiin hallituksen vasemmistopuolueiden kanssa talouspolitiikassa, mutta myös perheuudistuksessa. Vihreiden kanssa taas hiertävät etenkin ympäristökysymykset.

Opposition ohella myös hallituksella on omat sisäiset jännitteensä. Politiikasta ei tule puuttumaan vauhtia ja vaarallisia käänteitä.