”Hyvin koottu kriisiryhmä kartoittaa ongelmat, hankkii tiedot, kerää julkisen ja yksityisen osaamisen ja esittää sitten maan hallitukselle tilannekuvaa ja ehdottaa toimenpiteitä.”
Tällä tavalla tasavallan presidentti Sauli Niinistö esitti viestissään 26.3. ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenille operatiivisen ”nyrkin” käyttämistä koronakriisin hoitamisessa.
Pääministeri Sanna Marin vastasi kohteliaasti hallituksen arvioivan asiaa, mutta kriisiryhmää ei perustettu.
Runsaassa kuukaudessa on tapahtunut paljon. Hallitukselle selvisi, että Suomi ei olekaan niin hyvin varautunut epidemiaan kuin oli kuviteltu. Suojavarusteita ei ollut tarpeeksi ja niiden kiireellinen hankinta meni sähläykseksi, kun asialle laitettiin Huoltovarmuuskeskus, jolle asia ei kuulu. Kriisirahaa yrityksille jakamaan laitettiin Business Finland, jolle asia ei kuulu.
Sosiaali- ja terveysministeriössä kaksi eri osastoa kuvitteli, että Suomen liittyminen suojavarusteiden yhteishankintasopimukseen kuuluu sille toiselle. Asian selvittelyyn meni neljä viikkoa.
Hallitus on hoitanut koronakriisiä hyvin ja jämäkästi. Matalat sairastuvuus- ja kuolleisuusluvut todistavat tämän. Edellä mainitut epäonnistumiset kuitenkin mustaavat sen ja yksittäisten ministerien mainetta.
Kriisi on paljastunut, että Suomen lainsäädännössä on vakavia puutteita tällaisessa täysin poikkeuksellisessa tilanteessa. Se on paljastanut myös, että ministeriöt eivät ole kriisiorganisaatioita vaikka niissä valmiusyksiköt onkin. Niiden tehtävänä on lainsäädännön valmistelu normaalioloissa.
Aivan viimeksi tuli esille, että koronakriisin talousvaikutuksia selvittävällä Vesa Vihriälän ryhmällä oli vaikeuksia saada tietoa koronavirusepidemiaan liittyvistä laskelmista.
Ministeriöt toimivat siiloissaan ja näköjään jopa niiden osastot omissaan. Kokoavaa tietoa on puuttunut pitkin matkaa. Niinistön ”nyrkki” olisi sitä koonnut, mutta päätäntävaltaa sillä ei olisi ollut. Yksi työkalu jätettiin kalupakkiin. Ehkä aivan turhaan.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 
