Maaliskuun alku näytti valoisalta Keski-Uudenmaan teatterissa. Aktiivimalli – Harmaat pantterit 4 -esitys veti yleisöä, ja kesäksi oli luvassa musiikkiteatteria. Kevätkauden vetonaula, palvelutalon asukkaista kertova komedia, nauratti etenkin ikäihmisiä.
Sitten erilaisilta taiteen kentiltä kuului hälyttäviä uutisia: koronavirus oli alkanut levitä esitysten aikana yleisön keskuudessa. Keski-Uudenmaan teatterin eli KUT:n, hallitus kerääntyi hätäkokoukseen, ja 13.3. oli ikävän julkistuksen aika: Harmaiden pantterien loput näytännöt joudutaan perumaan, kuten koko kevään ohjelmisto.
– Harmaiden panttereiden kohdeyleisö kuului riskiryhmään, joten meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin siirtää esitykset ensi syksyyn – mikäli teatteritoiminta on mahdollista silloinkaan, kertoo KUT:ssa näyttelevä Anna-Leena Sipilä.
Taiteen merkitys on kirkastunut myös tekijöille.
Samoihin aikoihin Sipilän sähköpostiin alkoi tippua viestejä töiden peruutuksista. Lopulta Suomen hallituksen kielto yli kymmenen hengen joukkokokoontumisille tuntui olevan naula teatterinteon arkkuun. Koronauutisointi jähmetti toimettoman näyttelijän tv:n äärelle, ja pikkuhiljaa ahdistus valtasi mielen.
– Kaikki päivät tuntuivat samanlaisilta. Uutisissa spekuloitiin koronasta aamusta iltaan ja sosiaalisessa mediassa rajoitukset nostivat kärjekkäitä mielipiteitä. Silloin päätin rajoittaa uutisten ja somen seurannan kertaan päivässä, ja aloin tietoisesti tekemään jotain muuta, Sipilä muistelee.
Kalenteri täyttyi yliviivauksista
Freelancer-näyttelijän työ koostuu väliaikaisista produktioista teatterissa, tv:ssä ja elokuvassa sekä kirjavasta joukosta erilaisia keikkoja. Yleensä Sipilä tietää työnsä muutamaksi kuukaudeksi eteenpäin, mutta maaliskuun puolivälistä lähtien kalenteri alkoi täyttyä yliviivatuista työtilaisuuksista.
Eräs perutuista töistä oli teatteriesitys, jonka harjoitukset olisivat olleet pienessä kellaritilassa keskellä kiihkeintä korona-aikaa. Harjoituksissa ei olisi välttämättä onnistuttu pitämään huolta turvaväleistä, mikä tuntui Sipilästä ahdistavalta, ja hän jättäytyi produktiosta pois.
Koronasokista toipumisen ensimmäinen merk-
ki oli kotonaolon ilojen löytyminen. Sipilä alkoi kokeilla keittiössään monimutkaisia reseptejä, joissa kasvisten pilkkomiseen saattoi kuluttaa puoli päivää. Nyt saattoi myös uppoutua kirjanurkkaukseen lukemaan keskellä päivää muutakin kuin töihin liittyvää tekstiä.
Hiljakseen tekeillä ollut tv-sarjan käsikirjoitus sai enemmän aikaa ja alkoi edistyä tehokkaasti työryhmän etätyösovelluksissa.
– Mielenterveyden säilyttämiseksi oli tärkeää päästä tekemään töitä.
Kosketuksia sanoin ja ajatuksin
Samalla alkoi sosiaalisessa mediassa levitä tieto Koronankohottamat-teatterista. Kyseessä on käsikirjoittaja Anna Krogeruksen operoima some-esitysten sarja. Krogerus etsi Facebookissa teatterintekijöitä vapaaehtoiseen produktioon, jossa tuotetaan etätyöskentelyn kautta videoesityksiä otsikolla 19 kiellettyä kosketusta. Mittava joukko näyttelijöitä, käsikirjoittajia ja ohjaajia ilmoittautui mukaan.
Krogerus arpoi lähes sadan ilmoittautuneen joukosta kolmen hengen työryhmiä, joille hän antoi väljästi tulkittavan teeman. Koronankohottamat-kanavalla julkaistiin 7.4. ensimmäinen teos nimeltä Kärsivällisyys, ja esityksiä ilmestyy Youtubeen ja Facebookiin päivittäin aina 6. kesäkuuta asti.
– Ideana on koskettaa sanojen, ajatusten ja tunteiden kautta, kun fyysinen koskettaminen on kiellettyä. Osallisuuden kokemus on eräs perustarpeista, jota ilman ihmisyytemme alkaa kuihtua, kuvaa Anna Krogerus produktiota.
Anna-Leena Sipilä on eräs mukaan ilmoittautuneista, ja hän sai työryhmäänsä käsikirjoittaja Riikka Ala-Harjan ja ohjaaja Sakari Kirjavaisen. Ryhmä työsti Pidä aina riittävä välimatka -esityksen etätyökalujen kautta kolmessa päivässä. Kyseessä on pariminuuttinen monologi rajoitusten aiheuttamasta vapauden kaipuusta.
Kännykällä toteutettu video on kuvattu keskiyöllä supermarketissa. Sipilän esittämä hahmo kuvailee kymmenhenkisen perheen tiivistä yhteiseloa etäkoulun ja digilaitteiden kuumentamassa kodissa. Yöllinen marketti tyhjine käytävineen ja viileine pakastealtaineen tarjoaa perheenäidille hetken rauhan ja vapautumisen tunteen.
Monologin päätteeksi kuullaan kaupan äänentoistolaitteista muistutus turvaväleistä.
– Juuri oikeaan aikaan videolle ilmaantunut kaupan kuulutus oli onnekas sattuma, kuin häivähdys teatterin magiasta, kertoo Sipilä.
Läheisyyttä poikkeusaikana
19 kiellettyä kosketusta on uniikki näkökulma tähän outoon aikaan. Kosketuksen kaipuu on esityksissä vahvasti läsnä, samoin elämän isot teemat, kuten kuoleman pelko, keskeneräisyyden hyväksyminen tai toisen kanssa elämisen vaikeus. Suoraan kameralle esiintyminen ilman taustatehosteita tuo videoihin intiimiä tunnelmaa.
– Lähikuvien ja yksityisten miljöiden kautta tekijät ovat saaneet videoihin sellaista läheisyyttä katsojan kanssa, joka syntyy tavallisessa teatterissa fyysisen läsnäolon kautta, arvioi Krogerus.
Videoiden katsojat ovat kokeneet lohdullisena, että poikkeusaikana joka päivä netistä löytyy uusi, ajatuksia herättävä teos. Taiteen merkitys on kirkastunut myös tekijöille. Teatterin normaalit raja-aidat ovat kaatuneet, kun samassa työryhmässä voi olla mukana freelancereita ja kiinnityksellä olevia, ammattilaisia ja harrastajia sekä yli- tai alityöllistettyjä tekijöitä eri puolilta Suomea ja
maailmaa.
Kaunista kauhean keskellä
Tieto Anna-Leena Sipilän kesäteatteriroolin peruuntumisesta on varmistunut. Työnteon makuun hän on päässyt vielä muutamana kuvauspäivänä Ex-Onnelliset-tv-sarjassa, jonka käsikirjoitus ja työskentelyolosuhteet muokattiin etäisyysohjeiden mukaiseksi.
– Korona-aika on paljastanut minulle, mikä on olennaista. Ihmiskontaktien arvo on noussut – tuntuu ihanalta nähdä välillä ihmisiä kaiken käsidesihunnun takaa, kiteyttää Sipilä.
Koronankohottamat jatkaa someteatterin taiteellisten ulottuvuuksien hakemista. Krogerus on innostunut runouden mahdollisuuksista videolla, ja toukokuussa julkaistavassa uudessa esityskonseptissa runotekstejä työstetään musiikkikappaleiksi asti.
– Jollain lailla tämä ikävä aika on tuonut meidät myös lähemmäksi toisiamme. Se on kaunista, kauhean keskellä kaunista, kuvailee Anna Krogerus.
lehti 