Viimeinen sana
Olen viime viikot ollut etuoikeutetussa asemassa kuulemassa Suomen parhaita asiantuntijoita turvallisuutemme uhkakuvista ja niihin varautumisesta. Valtakunnallinen maanpuolustuskurssi on kohta 50 vuotta täyttävä instituutio ja suomalainen huippuinnovaatio, jota ei oikein voi viedä maailmalle. Vain harvassa maassa talouselämän, politiikan, virkamieskunnan ja tiedotusvälineiden edustajat voivat täysin luontevasti istua samoilla luennoilla saamassa saman informaation.
Pelisääntöjen mukaan kurssin sisällöstä ei puhuta julkisuuteen. Ei siis tässäkään, vaikka mitään suuria salaisuuksia ei kuultukaan. Ihan samoja asioita voi lukea viime viikon Viikkolehden kapteeni Jarno Limnéllin haastattelusta.
Suomeen syntyi se pysyvä ja periytyvä köyhyys, josta sosiaalipolitiikan asiantuntijat puhuivat, mutta ”talousviisaat” viis veisasivat.
Omista vaikutelmista voi kuitenkin puhua. Päällimmäiseksi 15 päivän rutistuksesta jäi, ettei Suomen turvallisuuden suurin uhka eikä edes haaste ole Venäjä, Venäjä, Venäjä, vaan köyhyys, syrjäytyminen ja eriarvoisuuden kasvu.
Kurssipäivinä hiipivät mieleen vajaan 20 vuoden takaiset Kansan Uutisten jutut. Edellisen porvarihallituksen aikana KU:n käyttämät asiantuntijat arvioivat silloista lamapolitiikkaa yhdensuuntaisesti: lyhytnäköisesti tehdyillä säästöillä tulee myöhemmin olemaan kova hinta.
Silloiset ennustukset ovat toteutuneet pelottavan hyvin. Suomeen syntyi se pysyvä ja periytyvä köyhyys, josta sosiaalipolitiikan asiantuntijat puhuivat, mutta ”talousviisaat” viis veisasivat.
Viime laman lasku näkyy nyt muun muassa rikostilastoissa, suurena päihteiden väärinkäyttönä ja ennen kaikkea elämäntaitojen puuttumisena nuoremmissa ikäluokissa. Vuosittain tuhannet nuoret ovat jääneet kokonaan vaille peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Poikiin yhteiskunta saa yhteyden vielä kutsunnoissa, mutta armeijan keskeyttää vajaat 20 prosenttia ikäluokasta, suurin osa erilaisista psykiatrisista syistä. Sen jälkeen he ovat omillaan ja vain harva osallistuu tulevina vuosikymmeninä yhteisen kakun kasvattamiseen.
Valtiovarainministeriö aloitti suomalaisten kriisitietoisuuden kasvattamisen pari viikkoa sitten. Kohta puolueilta aletaan vaatia säästölistoja ja leikkauskohteita.
Talouden vaikeaa tilannetta ei kannata vähätellä. Mutta kun seuraavissa hallitusneuvotteluissa leikataan, niin toivottavasti silloin kuunnellaan myös sosiaaliviisaita. Ettei viiden euron suutari tekisi taas kuuden euron vahinkoa. Meillä ei ole varaa syrjäyttää enää yhtään ihmistä.
uutiskirje 
