Raakaöljyn maailmanmarkkinahinta laski keväällä ennätyksellisesti. Kun vielä tammikuussa brent-raakaöljyn päivittäinen keskihinta oli korkeimmillaan lähes 69 dollaria barrelilta, huhtikuun lopulla se käväisi alimmillaan alle 14 dollarissa. Sittemmin käyrä on kääntynyt ylöspäin, mutta alkuvuoden hintatasoon ei ole palattu.
Kehityksen syynä on ennen kaikkea öljynkulutuksen väheneminen koronaviruspandemian vuoksi. Taustalla ovat lisäksi öljyntuottajamaiden kiistat, jotka ovat murtaneet niiden kartellijärjestelmää. Kun Venäjä ei suostunut Saudi-Arabian vaatimukseen vähentää tuotantoaan, Saudi-Arabia ilmoitti maaliskuussa – pandemian juuri levitessä – nostavansa päivätuotantonsa 9,7 miljoonasta barrelista yli 12 miljoonaan barreliin.
Öljyn hinta tuskin nousee kovin pian takaisin entisiin lukemiin, arvioi Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö Ilkka Kiema.
– Näyttää aika ilmeiseltä, että ihan lyhyellä tähtäimellä maailmantalous ei toivu ennalleen koronakriisistä, Kiema toteaa.
Suomenkin
vienti kärsii
Pandemian aikana öljynkulutus on vähentynyt sekä matkustusrajoitusten että talouden taantumisen vuoksi. Vaikka pandemia hellittäisi nopeasti, taantumasta tuskin selvittäisiin yhtäkkiä.
Suomalaisille öljyn hinnanlaskun suora taloudellinen vaikutus näyttää positiiviselta, koska me ostamme öljyä emmekä tuota sitä. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Suomessakin on öljynjalostusteollisuutta, joten Suomi on myös öljytuotteiden viejämaa.
– Esimerkiksi Kilpilahden öljynjalostamo jauhaa koko ajan vientituotteita. Niidenkin hinta romahtaa öljyn mukana, Kiema muistuttaa.
Tätäkin merkittävämpää on Kieman mukaan se, että öljyn hinnanlasku hyydyttää kansainvälistä talouskehitystä ja investointeja. Koska Suomen tavaravienti on painottunut investointihyödykkeisiin, vaikutukset Suomen vientiteollisuudelle ovat kauttaaltaan negatiivisia. Erityisen paljon kärsii Suomen vienti Venäjälle, jonka talous ja väestön kulutusmahdollisuudet ovat riippuvaisia öljy- ja energiatuloista.
Fossiiliteollisuus
vaikeuksissa
Ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta öljytuotteiden kulutuksen väheneminen on hyvä asia. Koronakriisi, talouden taantuminen ja erityisesti liikenteen väheneminen ovat vähentämässä kasvihuonekaasupäästöjä selvästi, toteaa teknillisen fysiikan professori Peter Lund Aalto-yliopistosta.
– Talouden aktiviteetti vaikuttaa suoraan energiankulutukseen ja päästöihin. Trendi on nähty jo Kiinassa.
Eikö öljyn halpa hinta toisaalta tee sen käyttämisen aiempaa houkuttelevammaksi?
– Vaikka bensa on halvempaa, korona-aikana kulutus ei kasva. Pandemiaan liittyvien rajoitusten ja taloudellisen aktiviteetin puutteen vuoksi normaali talouden laki ei toimi eikä kysyntä pääse kasvamaan, Lund vastaa.
Uusiutuva energia saattaa Lundin mukaan hyötyä tilanteesta. Öljyalan teollisuus on vaikeuksissa, kun taas uuden energian puolella on käynnistetty jo aiemmin runsaasti investointeja, jotka ovat koronakriisistä huolimatta jatkumassa.
– Kun maailman energiantuotannosta 80 prosenttia pohjautuu fossiilisiin polttoaineisiin, maakaasuun, öljyyn ja kivihiileen, energiankäytön väheneminen iskee eniten niihin. Lyhyellä tähtäimellä päästöt vähenevät rajusti ja uusiutuvat energiamuodot etenevät, Lund ennustaa.
Pandemian pitkittyessä kaikki investoinnit kuitenkin kärsisivät, mikä voisi hidastaa myös energiamuutosta. Pandemian jälkeen päästöt voivat palautua lähelle lähtötilannetta, Lund arvioi.
– Pitemmällä tähtäimellä päästöjä painavat alas puhtaan teknologian halpeneminen, Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet ja EU:ssa ”vihreän diilin” poliittiset päätökset.
Elvytys tukemaan
ilmastotavoitteita
Ilkka Kiema toteaa, että talouskriisit aina nopeuttavat heikoimmin menestyvien yritysten poistumista markkinoilta.
– Tässä hyvin kielteisessä kehityksessä voi olla sellainen taloudellista kehitystä vauhdittavakin piirre, että markkinoilla on tilanteen parantuessa tilaa uudenaikaisille yrityksille.
Suuntaan vaikuttavat myös koronakriisin aikaiset ja sen jälkeiset elvytyspaketit. Eurooppalaisessa keskustelussa on vaadittu elvytyksen suuntaamista ilmastoystävällisiin investointeihin.
– Hallituksen elvytyspaketissa on tällaisia investointeja, mutta yleisessä poliittisessa keskustelussa on yllättävän vähän näkynyt kytkentää taloudellisen elvytyksen ja ilmastonmuutoksen torjumisen välillä, Lund harmittelee.
”Elvytyksessä on tuhannen taalan paikka katsoa, että saataisiin samalla rahalla päästöt alas.”
Ympäristöministeriön asettama kestävän elvytyksen työryhmä totesi väliraportissaan kesäkuun puolivälissä, että kaikkien elvytystoimien pitää vauhdittaa siirtymää kohti hiilineutraalia kiertotalousyhteiskuntaa.
– Nyt, kun investoidaan valtavia summia, on tuhannen taalan paikka katsoa, että saataisiin samalla rahalla päästöt kunnolla alas, Lund toteaa.
Vasemmistoliitto julkisti toukokuussa Reilun siirtymän ohjelman, jossa vaaditaan ympäristökestävyyttä kaiken päätöksenteon, suunnittelun ja budjetoinnin perustaksi ja siihen yhdistetään hyvinvointivaltion rakenteiden vahvistaminen.
Valtio tuuppaamaan
päästövähennyksiä
Kiema korostaa, että ympäristö- ja ilmastotavoitteet on olennaista huomioida kaikissa yritystuissa, joita Suomi jakaa vuosittain noin neljä miljardia euroa verotuet mukaan lukien. Niitä on monesti arvosteltu tehottomuudesta. Kiemakin pitää yritysten oman tutkimus- ja kehittämistoiminnan tukemista yleensä ongelmallisena.
– Energiasiirtymän tukemisessa on kuitenkin selkeä pointti, joka tulee markkinatalouden ulkopuolelta. Yritykset eivät ilman valtion tuuppaamista edistä päästöjen vähenemistä riittävästi, ja siksi on järkevää käyttää siihen julkista rahaa.
Keskeiset keinot päästöjen vähentämiseen ovat uusiutuvan energian käyttö ja energiankäytön tehostaminen.
– Liikenteessä sähköautot ja vaihtoehtoiset polttoaineet tekevät tuloaan. Tuuli- ja aurinkoenergian markkinat kasvavat nopeasti ja hinnat laskevat. Tuulivoima on jo halvin sähköntuotantomuoto Suomessa ilman tukiakin, professori Peter Lund listaa.
Uusiutuvan energian edistämisessä ei enää olekaan kyse pelkästään rahasta.
– Enemmän tarvitaan poliittista suuntaviivaa sekä muutokseen liittyvän lainsäädännön, normien ja säädösten päivittämistä. Pääosa energiantuotannon säädösviidakosta pohjautuu vanhaan teknologiaan ja tukee sen käyttöä, Lund korostaa.
uutiskirje 