Sirkka ja Yki ovat Lauluja rakkaudesta -elokuvan päähenkilöitä. Tuoretta, kahdeksankymppistä avioparia yhdistää karaoke ja viehtymys puiden kaatamiseen. Hellyys ja huolenpito näkyy eleissä ja katseissa.
Ahtin ja Paavon rakkaus syttyi vaikeiden elämänvaiheiden jälkeen. Rakkaus kantaa nytkin, kun terveysongelmat varjostavat parin arkea.
”Rakkaus tuntuu tänä päivänä siltä, että se täyttää koko ihmisen”, kuvailee Ahti elokuvassa.
Keho ehkä haurastuu, mutta tunteet ovat väkevät.
Palkittu dokumenttiohjaaja Anu Kuivalainen tarttui aiheeseen, joka tuli omalle iholle. Ohjaaja täytti 50 vuotta ja parisuhde 30. Tulevaisuus mietitytti. Miten käy rakkauden, parisuhteen ja seksin?
Kuivalainen halusi päästä puhumaan itseään vanhempien ihmisten kanssa asiasta.
– Alussa lähdin enemmän ikääntyvien ihmisten seksuaalisuus -näkökulmalla liikkeelle, mutta matkan varrella kärki muuttui. Läheisyys ja kumppanuus nousivat enemmän esiin.
Kuuden erilaisen rakkauden kuvaus
Elokuvassa kuvataan pitkän kumppanuuden vahvuutta, lesken sopeutumista yksin olemiseen elämän mittaisen parisuhteen jälkeen ja luopumisen haikeutta. Kun mies saattaa dementoituneen vaimonsa hoivakotiin, hän tietää yhteistä aikaa olevan enää vähän.
20 vuotta itseään nuoremman miehen kanssa seurusteleva nainen puolestaan pohtii rakkauden ja sitoutumisen määritelmiä.
Elokuva tulee murskanneeksi myytin, jonka mukaan suomalainen ei puhu eikä pussaa.
– Pääsin jakamaan hyvin intiimejä hetkiä, sanoo Kuivalainen.
Päähenkilöt kertovat sekä kipeistä että ihanista asioista ja tilanteista niin avoimesti, että katsoja liikuttuu.
– Kun puhutaan intiimeistä ja herkistä asioista, on henkilökemian ohjaajan ja päähenkilöiden välillä toimittava, sanoo Kuivalainen.
– Tärkeintä on, että synkkaa. Sen pitää olla molemminpuolista. Se on kahden kauppaa ja keskustelua enemmän kuin haastattelua. Kun he antavat itsestään jotain tosi henkilökohtaista, on minun annettava myös itsestäni. Siitä syntyy luottamus.
Henkilöiden löytäminen elokuvaan oli parin vuoden työ.
– Etsin ympäri Suomea, ja tein paljon haastatteluja. Olin yhteydessä muun muassa Vanhustyön keskusliittoon, Omaishoitajaliittoon ja erilaisiin palvelutaloihin.
Lauluja rakkaudella
Laulut ovat olennainen osa elokuvaa, mutta Anu Kuivalainen paljastaa sen olevan osittain sattumaa.
– Mukaan sattui valikoitumaan ihmisiä, jotka ilmaisevat itseään laulamalla.
Yksi pariskunnista harrastaa yhdessä karaokea, ja omaishoitaja Risto laulaa vanhoja tuttuja lauluja dementoituneelle Pirjo-vaimolleen.
– Se ilmeni heti ensitapaamisella.
Kuivalaisella oli alusta asti ajatus että elokuvassa olisi mukana iäkäs ihminen, joka esittää rakkauslauluja. Teatterineuvos Ritva Oksasesta tulikin sitten paitsi rakkauslaulujen esittäjä, myös yksi elokuvan henkilöistä.
– Hänen tarinansa on sikäli vähän erilainen, että hän on työtä tekevä ja yksineläjä ja tyytyväinen elämäänsä ilman parisuhdetta.
– Rakkautta voi olla elämässä läsnä muutenkin, ei parisuhde sinänsä ole hyvä elämän mittari.
Rakkaus ei katoa
Ohjaajaa itseään elokuvan tekeminen rauhoitti. Eivät tunteet katoa tai laimene ikääntymisen myötä.
– Ajattelen että tämä elokuva antaa lohtua ja toivoa. Itselleni se ainakin antoi sitä.
Elokuvan henkilöitä yhdisti Kuivalaisen mielestä se, että kaikki keskittyivät siihen, mikä on hyvää.
– Sen sijaan että suree sitä, mitä ei ole. Tämä pätee rakkauden lisäksi muuhunkin elämään. Elokuvan henkilöt sanoivat tämän ääneen ja elämällään myös näyttivät sen. Keskittymisen siihen hyvään, mitä on.
Parhaillaan Anu Kuivalaisella on meneillään koronaa käsittelevä Poikkeustila-dokumenttiprojekti, jossa on mukana lähes kolmekymmentä tekijää.
– Sokkivaihetta ja eristystä dokumentoitiin aika paljon. Me haluamme seurata myös sitä, miten Suomi selviytyy korona-pandemiasta ja poikkeusajasta ulos. Mitä sen jälkeen tapahtuu.
Lauluja rakkaudesta. Ensi-ilta elokuvateattereissa 7. elokuuta.
uutiskirje 
