Suomalainen puoluekenttä säilyi jähmettyneessä tilassa kolmisenkymmentä vuotta. Sen jälkeen, kun SKDL putosi suurten joukosta vuoden 1983 eduskuntavaaleissa, maassa oli kolme suurta, joista aina kaksi hallituksessa ja yksi vuorollaan oppositiossa.
Oikeistopopulismin voima murskasi vanhat rakenteet niin meillä kuin muuallakin maailmassa. Ensin se osui sosiaalidemokraattisiin puolueisiin, mutta kovimmin murros Suomessa koettelee perinteisiä porvaripuolueita keskustaa ja kokoomusta.
Keskustan kannatus on romahtanut pääosin sen omien toimien takia, mutta arvokonservatiivisen vaihtoehdon ilmaantuminen antaa lisävauhtia.
Nyt velloo erityisesti kokoomuksessa, jonka linjariidat rävähtivät avoimiksi viime lauantaina. Helsingin pormestariehdokkuudesta vetäytynyt Kirsi Piha ei perustellut ratkaisuaan some-ilkeilyjen kohteeksi joutumisella, kuten on tulkittu. Kysymys on puolueen arvoista:
”Kokoomuksen perusarvo ei ole ajatus siitä, että missä ihminen – siellä ongelma vaan ennemmin missä ihminen – siellä mahdollisuus”, Piha kirjoitti.
Kirjoitus oli sivallus kokoomuksen sitä siipeä kohtaan, joka on valmis yhteistyöhön perussuomalaisten kanssa ja joka puhuu niin kuin perussuomalaiset.
Kokoomus on itselleen oudossa tilanteessa, koska sen oikealla puolella on vahva haastaja. Kenelläkään nykytoimijoista ei ole kokemusta asiasta, sillä edellisen kerran näin oli vuoden 1933 eduskuntavaaleissa. Liittoutuminen äärioikeistolaisen IKL:n kanssa johti puolueen murskatappioon.
Perussuomalaiset puhuttelee osaa kokoomuslaisista myös taktisten asemien takia. Voi hyvinkin olla, että puolueet tarvitsevat toisiaan, jos ne mielivät hallitukseen vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen – ja sinnehän mielivät kaikki.
Yllättävän nopeasti tämä on tapahtunut. Viime vuoden elokuussa julkistetussa Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU) -tutkimushankkeen raportissa todettiin vielä porvareilla olevan selkeä ykköspuolue ja se on kokoomus. Nyt porvarikenttä jakautuu moneen osaan ja heille vetovoimaisin puolue onkin perussuomalaiset.
Politiikan toimittaja
lehti 