Tammikuun lopussa Puola kielsi naisilta oikeuden aborttiin lähes kaikissa tapauksissa, myös silloin kun sikiö on vaikeasti epämuodostunut.
Viime vuonna maan oikeusministeri uhkasi Puolan vetäytyvän naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisesta Istanbulin sopimuksesta.
Unkarin parlamentti päätti viime vuoden toukokuussa olla ratifioimatta samaa yleissopimusta, koska se ”edistää haitallisia sukupuoli-ideologioita”. Samoja äänenpainoja on kuultu Bulgariassa ja Slovakiassa.
Konservatiivit, äärinationalistit ja äärioikeistolaiset käyttävät samaa retoriikkaa eri puolilla Eurooppaa.
Vähemmistöjen oikeudet naamioidaan perinteisten arvojen, uskonnollisten arvojen ja perhearvojen uhkakuviksi, sillä pelko ja viha ovat voimakkaita vallankäytön välineitä.
Asenteet sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia kohtaan ovat kiristyneet varsinkin Keski- ja Itä-Euroopassa. Samaan aikaan tasa-arvotyön mahdollisuuksia on kavennettu.
Istanbulin sopimuksen vastustaminen on osa laajempaa yritystä rajoittaa naisten oikeuksia.
EU:n on suhtauduttava erittäin vakavasti tällaiseen kehitykseen.
Puolan aborttilainsäädäntö ei ole vain populistinen temppu, se vie puolalaisilta naisilta itsemääräämisoikeuden omaan kehoon.
Unkarin päätös jättää Istanbulin sopimus vahvistamatta keskellä koronapandemiaa on erityisen härski. Amnesty Internationalin mukaan ilmoitetut perheväkivaltatapaukset ovat Unkarissa kaksinkertaistuneet pandemian aikana.
EU:n on ryhdyttävä viipymättä toimiin tilanteen korjaamiseksi niillä keinoilla, jotka sillä on käytössä.
EU on jo käynnistänyt rikkomusmenettelyt Puolaa ja Unkaria vastaan tuomioistuinten riippumattomuudesta. Menettelyt on ulotettava myös naisiin kohdistuviin ihmisoikeusloukkauksiin.
Uuden oikeusvaltiomekanismin kautta EU:lla on myös mahdollisuus jäädyttää maiden saamia EU-tukia. Sitä tulisi käyttää tällaisissa tilanteissa.
Europarlamentaarikko
uutiskirje 
