Kokoomuksessa kiehuu, jopa sokea Reetta näkee sen. Silti monet kokoomuslaiset ovat pokerinaamalla väittämässä, että kaikki on ihan ok ja meininki on reilu. Tulee mieleen irakilainen propagandaministeri, joka sodan aikana väitti, että kaikki on hallinnassa, ja että amerikkalaiset on kohta voitettu.
Media on pitkään ollut laiska kirjoittamaan kokoomuksen sisäisistä ongelmista ja tämän takia Kirsi Pihan pormestariehdokkuudesta luopuminen oli monelle yllätys. Uutisointi kääntyi aika nopeasti pois itse ongelmasta ja alettiin keskustella siitä, onko yksittäinen Atte Kalevan ”ilman kommunisteja” -lausunto koko sopan takana. Kokoomuslaiset onnistuivat myös spinnaamaan keskustelun pois itse aiheesta fiksuilla siirroilla, kuten Elina Lepomäen ja Juhana Vartiaisen ehdokkuudella.
Yleinen tarina menee niin, että kokoomus on puolue, jolla seinät ovat leveät ja katto korkea. Se on puolue, joka kerää talousoikeistolaisia ihmisiä yhden katon alla ja jossa arvopolitiikka ei ole se yhdistävä tekijä. Tämä kaikki pitää paikkansa. Lähes jokainen puolue Suomessa sisältää erilaisia ihmisiä, mutta viime aikoina kokoomus on ainut puolue, jossa ristiriita johtaa pormestariehdokkaan eroon.
Tilanne ei johdu siitä, että arvokysymykset ovat saaneet lisää palstatilaa, kuten monet ovat esittäneet, vaan syy on perussuomalaisissa. Timo Soinin PS ei ollut uhka kokoomuksen kannatuksille, mutta Jussi Halla-ahon puolue on eri eläin. Halla-aho ei puhu herrojen huvikuunareista ja juppiskoottereista, hän puhuu veronkevennyksistä.
Kokoomuksessa tiedetään, että jos Suomen poliittinen kenttä pysyy suhteellisen samana, seuraavan hallituskauden aikana kokoomuksella on pari vaihtoehtoa hallitusyhteistyöhön. Ensimmäinen vaihtoehto on Kok+SDP+Vihr+RKP ja toinen on Kok+PS+KD.
Kokoomuksen sisällä on kaksi ryhmää, jotka ajavat voimakkaasti PS-yhteistyötä. Ensimmäiset ovat niin kutsuttuja ”kypäräpappeja”, eli henkilöitä, jotka ovat arvoiltaan identtisiä nykyperussuomalaisten kanssa. On luonnollista, että he haluavat olla konservatiivihallituksessa PS:n ja KD:n kanssa. Toinen ryhmä ovat ”klassiset liberaalit”. He ovat valmiita heittämään vähemmistöt ja ilmastoasiat bussin alle, kunhan köyhiä saa kyykyttää.
Näiden kahden ryhmän vastapainona toimii kolmas iso ryhmä, ”vihersiniset”. Ryhmä on arvoliberaali ja voi helposti toimia yhdessä esimerkiksi vihreiden kanssa. Kuten voi arvata, tämä ryhmä ei ole valmis yhteistyöhön PS:n kanssa. Ryhmä ei ole pieni ja se hallitsee tällä hetkellä kokoomusta. Kirsi Piha nousi ehdokkaaksi vihersinisten joukosta.
Tästä kokoomuksen sisäinen konflikti johtuu. Jos kokoomus halua PS:n kanssa samaan hallitukseen, vihersinisten kannatus puolueen sisällä pitäisi saada alas. Muuten hallituspohja ei kestä vuottakaan. Tämän takia kokoomuksen sisäinen tutkimus, jossa todetaan, että kokoomuksen pitäisi siirtyä oikealle, vuodettiin Hesarille, ja tämän takia Kirsi Piha kohtasi niin kovaa vastustusta omaan puolueen sisältä.
Minkä polun kokoomus valitsee, on vaikea arvioida. Se riippuu kuntavaalituloksesta ja siitä, onko Lepomäki vai Antti Häkkänen haastamassa Petteri Orpoa. Perussuomalaiset, jotka puhuvat veronkevennyksistä, voivat tuntua kokoomukselle luontevammalta kuin SDP. Mutta kannattaa muistaa, että perussuomalaiset eivät ole ideologisesti puhdas talousoikeistolainen puolue. Siellä on oikeistolaisia kansanedustajia, mutta puolue vastustaa kaikkia rakenteellisia uudistuksia, joita kokoomus ajaa, koska PSn kannattajat ovat sekava sakki. On myös aivan selvää, että demareiden kanssa ei pääse tekemään porvarillista talouspolitiikkaa. Eli kokoomus on vaikeassa paikassa. Siitä tulee vielä paljon vaikeampi, jos kokoomus on tulevassa hallituksessa apupuolueen roolissa. Aivan toinen keskustelu on tilanne keskustassa, jota ilman Kok-PS-KD ei saa muodostettua enemmistöhallitusta.
Yksi asia on ainakin selvää. Mitä lähemmäs vuoden 2023 eduskuntavaaleja tullaan, sitä todennäköisemmin taistelu puolueen sisällä eskaloituu.
lehti 