Jokainen suomalainen ymmärtää, että juomavettä ei pidä antaa julkisista käsistä millekään megakorporaatiolle kallistettavaksi. Ja jokainen paitsi Pekka Haavisto ymmärtää, että sähkönjakeluverkko olisi ollut syytä pitää valtion omistuksessa.
Toimivien julkisten palveluiden tuottaminen on valtion keskeinen tehtävä.
Eräät korona-aikana kriittiseksi kasvaneet julkiset palvelut ovat kuitenkin täysin muutaman osakeyhtiön käsissä: sosiaalinen media ja etäkokousyhteydet.
Kuten kapitalismissa usein, vaihtoehtoja on useita, mutta omistajia vähän. Esimerkiksi Facebook Inc. omistaa paitsi kaimansa, myös sille näennäisinä vaihtoehtoina toimivat Instagramin, Messengerin ja WhatsAppin. Paitsi että ne ovat sosiaalisia medioita, ne toimivat myös etäkokousalustoina.
Sen naapureina Kaliforniassa asustavat myös Zoom, Twitter ja Google, joka omistaa myös muun muassa Youtuben, selaimen, ja videokokousalustan. Microsoft on vähän pohjoisempana.
Ainoa ei-amerikkalainen suosittu palvelu on kiinalainen TikTok – vaikka tietenkin julkisissa osakeyhtiöissä on ketjutettuja omistajia ympäri maailmaa.
Juuri päättyneet kuntavaalit käytiin pitkälti somessa.
Valtuustot kokoustavat Microsoft Teamsissa.
Viimeisen puolentoista vuoden aikana koulujen etäopetus tapahtui Zoomin kautta.
Tämä on verrattavissa siihen, että jokainen ehdokas, valtuutettu ja opettaja kävisi kysymässä Nestlén tai Exxonin lupaa puheenvuoroihinsa.
Sosiaalisessa mediassa käyttäjä ei ole asiakas. Asiakas on mainostaja, joka maksaa siitä, että hänen kuvaansa tai tekstiään näytetään käyttäjille. Vaalikampanja tällaisella foorumilla johtaa siihen, että varakkaiden ääni pääsee kuuluviin paremmin kuin köyhien, joiden viestejä ei välttämättä huomata lainkaan. Kaduilla kampanjoidessa taas kuka vaan voi olla esillä ja hänet nähdään aivan yhtä hyvin riippumatta vaalibudjetin koosta.
Tämän lisäksi some- ja videokokousyhtiöt vakoilevat käyttäjiään mainostajien ja valtioiden piikkiin. Jos sanot Zoomissa kaverillesi vastustavasi Kiinan tai Yhdysvaltain hallitusta, Kiinan ja Yhdysvaltain hallitukset kuulevat sen. Toivottavasti et ajatellut matkustaa näihin maihin.
Vielä pahempi ongelma on sensuuri: suuryhtiöt toteuttavat yhteistyömaidensa hallitusten poliittista agendaa myös siinä, millaisia viestejä siellä saa julkaista ja millaisia kokouksia pitää.
Syyskuussa Zoom perui San Franciscon State Universityn paneelin, jossa olisi esiintynyt palestiinalainen feministi ja vastarintaikoni Leila Khaled. Taustalla oli Israelin apartheidia kannattavien ryhmien painostus Zoomia kohtaan.
Näin siis suuryhtiö päätti, että sananvapaus ei koske palestiinalaisia. Vastaavan huomion voi suomalainenkin tehdä millä tahansa some-alustalla, jos postaa sinne vaikkapa Gazan saarron lopettamisen puolesta. Tällaiset postaukset häivytetään eli saavat paljon vähemmän näkyvyyttä kuin Yhdysvaltain tai Kiinan liittolaisten politiikkaa tukevat.
Lopulta paneelikeskustelu pidettiin Googlen omistamalla Youtubella, joka katkaisi sen kesken.
Haluammeko, että suomalainen opetus, lääkärikäynnit ja vaalit tapahtuvat tällaisilla alustoilla? Vai olisiko jo aika kehittää julkisen palvelun sosiaalinen media ja videokokousohjelmisto?
Kirjoittaja on kirjailija, pelisuunnittelija ja yrittäjä.
lehti 