Minulla ei ole harmainta aavistusta siitä, mitä tutkitaan, kun tutkitaan afroeurooppalaisen liikkuvuuden poetiikkaa ranskankielisessä afrikkalaisessa kirjallisuudessa. Tämä on kuitenkin otsikko tutkimukselle, jolle Suomen akatemia on myöntänyt 440 000 euroa tukea.
Toimittaja Susanne Päivärinta varmaan tietää, mitä tutkimus käsittelee, koska hän nosti viime viikolla Twitterissä asian esille esimerkkinä turhasta tutkimuksesta.
Hänen seuraajistaan iso joukko onkin tuominnut kyseisen tutkimuksen huuhaana. Yleinen käsitys on, ettei tuollaisesta tutkimuksesta ole mitään hyötyä suomalaiselle yhteiskunnalle.
Päivärinta ja muut tieteen rahoituksen kritiikistä tässä yhteydessä puhuvat tahot antavat ymmärtää, että vartioivat valtion saamien verotulojen käyttämistä, Suomen Akatemian rahat kun tulevat veronmaksajilta.
Kilpailu tieteen rahoituksesta on kovaa. Suomen Akatemia on vain yksi niistä tahoista, jotka rahoittavat tieteen tekemistä. Nyt sen rahoittamille tutkimuksille naureskellaan sopivasti heti sen jälkeen, kun oli noussut kohu sen saaman rahoituksen leikkaamisesta.
Tieteentekijöiden liiton viime viikolla julkistamasta jäsenistönsä keskuudessa tekemästä tutkimuksesta selviää, että laajemmin rahoitusleikkaukset ja työn epävarmuus ajavat tutkijoita pois tieteen tekemisen parista. Nuorten tutkijoiden usein lyhytkestoinen tutkimusrahoitus tekee tutkimustyöstä lyhytjänteistä, vaikka se vaatisi pitkäjänteistä keskittymistä. Lisäksi tutkijan työaikaa menee rahoituksen hakemiseen.
Siinä mielessä tutkimuksen irviminen on kuitenkin jo nyt tuottanut tulosta, että esimerkiksi minulla on jonkinlainen hatara käsitys siitä, mihin alussa mainitsemani tutkimus liittyy. Kyseessä on akatemiatutkijan, postkoloniaalisen kirjallisuudentutkimuksen dosentin Anna-Leena Toivasen tutkimus, jossa tutkijan mukaan ”konkreettisia arkipäivän liikkuvuuden kuvauksia luetaan erilaisia afroeurooppalaisen liikkuvuuden konteksteja vasten (opiskelijaliikkuvuus/matkailu/työ/rikollisuus/diasporiset kotiinpaluut/paperittomien siirtolaisten matkat)”.
Jotkut asiaan perehtyneet ovatkin arvioineet, että tutkimuksella voi olla merkitystä esimerkiksi nyt, kun siirtolaisuus, pakolaisuus ja maahanmuutto ovat jatkuvasti paljon esillä. Ne ovat ikään kuin megatrendejä, jotka vaikuttavat suomalaistenkin elämään.
Vaikka sillä, vaikuttaako tieteellinen tutkimus suoraan arkeemme, ei pitäisi olla suuresti väliä. Tämä johtuu siitä, että koskaan ei voi etukäteen tietää, mikä tutkimus lopulta tuo sen tiedon, joka muuttaa elämäämme. Ja koska se sen muuttaa.
Toimittaja
uutiskirje 