Ranskan EU-puheenjohtajuus päättyy vuoden lopussa
Toissa keväänä presidentiksi valittu Nicolas Sarkozy alkaa muistuttaa yhä enemmän esikuvaansa Napoleon Bonapartea. Tämäkin ehti lyhyen elämänsä aikana pistää silloisen maailman sekaisin, sen aikaisilla keinoilla eli alituisilla sodilla.
Sarkozy ei aloittanut presidenttikauttaan edeltäjänsä Jacques Chiracin tavoin räjäyttämällä koeydinpommia. Sarkozy on ohittanut poliittisen oppi-isänsä sekä oikealta että varsinkin vasemmalta sellaisella vauhdilla, että nopeimmatkaan uutistoimittajat eivät enää pysy vauhdissa mukana.
Länteen
itään…
Sarkozylla on kiire. Hän tietää, ettei ehdi presidenttikaudellaan päästä toistamiseen sellaiselle näköalapaikalle, joka hänelle lankesi kuin kultalautasella tuskin tottuaan olemaan ”tavallinen” tasavallan presidentti.
Hän ei ole hukannut sekuntiakaan EU-puheenjohtajakaudestaan, jonka on käyttänyt sukkuloimiseen ympäri maailmaa, kättelemässä kaikki maailman johtajat Kiinasta Yhdysvaltoihin, Venäjältä Etelä-Afrikkaan. Kun USAn mahdollinen tuleva presidentti Barack Obama kiersi Euroopassa, Sarkozy sai hänetkin lyhyelle visiitille Pariisiin. Nyt miehet ovat ”ystäviä”.
Toki presidentti on ylienerginen Napoleonin tapaan. Kolmen tunnin yöunilla pärjää, eikä valvottuja tunteja käytetä hukkaan. Silti Sarkozyn kuumeisen yliaktiivisuuden motiivit ovat hämäriä. Mikä piiskaa presidenttiä tällaiseen vauhtiin? Oma tulevaisuus vai Ranskan etu?
Oikealta
vasemmalle…
Sarkozy on onnistunut parhaiten saatuaan oppositiossa olevan vasemmiston hiljaiseksi. Vasemmistoa tuskin enää kuulee, sillä ei ole mitään uutta sanottavaa.
Sosialistipuolueen entinen puheenjohtaja ja pääministeri Lionel Jospin joutui vaikeaan tilanteeseen, kun häneltä kysyttiin tämän arviota Sarkozyn presidenttikaudesta. -Hänessä on niin paljon ristiriitaisuuksia, että on vaikeata antaa mielipidettä, hän vastasi.
Jospin vetosi Sarkozyn pankkikriisin hoitotoimenpiteisiin, jotka Ranskassa ovat johtaneet kuuden pankin saamiin yhteensä yli 10 miljardin euron valtiontukeen, joka hänen mielestään viittaa kansallistamiseen. Samanaikaisesti on päätetty kansallisen postipankin yksityistämisestä.
Riitainen sosialistipuolue on valmistellut marraskuussa pidettävää puoluekokoustaan matalalla profiililla,. Sitten puhkesi pankki- ja talouskriisi. Sarkozy ryhtyi hoitamaan kriisiä sellaisella tehokkuudella, että Ranskassa alettiin jo pohtia, onko presidentti vaihtanut oikealta vasemmalle. Presidentti kutsui Ranskan suurimpien pankkien johtajat puhutteluun ja haukkui nämä lyttyyn ammattitaidon puutteesta.
Hän hyökkäsi kiivaasti kapitalismia vastaan, vaatii veroparatiisien ja kultaisten laskuvarjojen lakkauttamista, yritysjohtajien palkkojen säännöstelemistä. Apunaan työantajaliiton MEDEFin naispuolinen puheenjohtaja Laurence Parisot.
Edes nykyinen sosialistipuolue ei uskaltaisi käyttää näin antikapitalistista kieltä. Siltä on mennyt muutamassa viikossa pohja pois niin, että puolueessa ryhdyttiin kiivaasti pohtimaan, pitäisikö puoluekokous yksinkertaisesti siirtää myöhemmäksi otollisempaan ajankohtaan. Oikeistopresidentti kun on ohittanut sosialistit vasemmalta melkein joka suhteessa.
Ökypressasta
valtionpäämieheksi
Sarkozyn presidenttikausi alkoi kuitenkin huonosti. Petettyään oppi-isänsä Jacques Chiracin presidentinvaalien alla, Sarkozy joutui Chiracin presidenttikaudella kymmeneksi vuodeksi poliittiseen paitsioon. Kun hän sitten lopulta pääsi kalifiksi kalifin paikalle, hän ei riemustaan huolimatta enää hallinnut tilannetta. Äkkirikkaan eleet ärsyttivät ranskalaisia: huippukallis kellokokoelma, jota ei piilotettu, merkkivaatteet, lomat miljardöörien luksusristeilijöillä, esiintyminen viihdetähtien kanssa.
Kaiken huippu tuntui olevan presidentiksi valinnan juhlinta Pariisin tunnetuimmassa näyttäytymispaikassa Ranskan viihdemaailman tähtien kanssa. Vaimo Céciliakin kyllästyi tällaiseen elämään ja häipyi toisen miehen kainalossa jenkkeihin.
Presidentin otsaan merkittiin bling-bling, joka viittaa joulukoristeiden helisemiseen. Kansansuosio laski viikko viikolta. Ranskalaiset halusivat arvokasta, Ranskan asemaa maailmassa puolustavaa johtajaa.
Kolmas avioliitto
toden sanoo
Kannatuksensa laskusta huolestuneen Sarkozyn elämä muuttui, kun hän tapasi nelikymppisen laulajattaren, Carla Brunin. Ex-huippumallista tuli nopeasti presidentin kolmas vaimo, joka alkoi opettaa miestään ihmisten tavoille.
Ökykellot piilotettiin kalvosimen alle, presidentin virka-asuntoon Elysée-palatsiin kutsuttiin julkkisten jälkeen vasemmistolaisia älykköjä. Presidentin kansansuosio kohosi, kun vasemmistolaisena esiintyvä italialaisen aristokraattiperheen tytär alkoi opettaa miehelleen käytöstapoja.
Varsinainen onnenpotku oli talouskriisi. Sarkozy lensi ensin Kanadaan ranskankielisten maailmankokoukseen, Quebeciin. Siellä hän ehti viipyä vain hetken, kun piti tavata presidentti George Bush. Ranskalaislähteiden mukaan jenkkipresidentti ei alun perin ollut innostunut presidenttikautensa lopulla järjestämään huippukokouksia, mutta lopulta niitä on talouskriisin selvittämiseksi luvattu järjestää useitakin. Sarkozyn ansiosta.
Sarkozy on hankkinut itselleen suuren ja kalliin Airbus-lentokoneen matkojaan varten. Entinen kun näytti liian pieneltä ranskalaispresidentin koneen parkkeerattua Yhdysvaltojen presidentin valtavan Boeingin viereen.
Presidentti valitaan Ranskassa nykyisin viideksi vuodeksi. Sarkozy voi näillä näkymillä lentää tilavassa koneessaan enää vajaat neljä vuotta.
uutiskirje 
