Ongelmana uskottavien poliitikkojen puute
Venäjälläkin yhä syvenevä talouskriisi on toistaiseksi jättänyt vain vähän jälkiä maan poliittiseen elämään.
Puoluekartan vasemmalla laidalla toivotaan silti, että kansalaisten kasaantuvat taloudelliset vaikeudet toisivat vasemmistolle uutta kannatuspohjaa ja koituisivat sen poliittiseksi pelastukseksi.
Juuri tästä lähtökohdasta Venäjällä on vireillä uuden vasemmistopuolueen perustaminen. Sen puuhamieheksi on asettunut Mihail Deljagin, joka toimii johtajana moskovalaisessa Globalisaation ongelmien instituutissa.
Deljaginin mukaan uusi puolueprojekti kosiskelee riveihinsä erityisesti ”vasemmistolaisia aktivisteja ja intellektuelleja”.
Hanke haluaa tehdä selvän pesäeron Gennadi Zjuganovin johtamaan Venäjän federaation kommunistiseen puolueeseen KPRF:ään.
Deljaginin mukaan uuteen puolueeseen ovat silti tervetulleita ne kommunistit, jotka pitävät itseään esimerkiksi trotskilaisina. Heidän löytämisensä voi tosin olla vaikeaa KPRF:ssä, jonka tilaisuuksissa ei ole aivan kokonaan pantu piiloon Josef Stalininkaan kuvia.
Historian tuulet
purjeissamme
Globaaliin talouskriisiin asettaa toivonsa myös Venäjän kommunistinen puolue, joka kokoontui hiljattain puoluekokoukseensa Moskovaan.
Kuin suoraan marxismi-leninismin oppikirjasta Zjuganov tulkitsee maailman talousvaikeuksissa olevan kyse ”nykyaikaisen imperialismin kriisistä”.
Kommunisteilla on luja usko siihen, että Venäjän synkkenevät talousnäkymät johtavat joukkomittaiseen sosiaalisen protestiin, joka sataa poliittisena kannatuksena heidän laariinsa. Sen seurauksena kommunistit voivat joutua vielä palaamaan valtaan, on Zjuganov varoittanut joukkojaan.
Toive tai pelko tästä voi silti olla turha, sillä minkäänlaisia merkkejä poliittisesta protestiliikehdinnästä ei toistaiseksi ole ollut näkyvissä.
Rakentava
oppositio
Kommunistit korostavat olevansa Venäjän ainoa todellinen oppositiovoima, jolla on joukkokannatusta ja merkittävä edustus duumassa. KPRF oli ainoa puolue, joka äänesti Vladimir Putinin pääministeriksi nimittämistä vastaan ja vastusti presidenttikauden pidentämisestä neljästä kuuteen vuoteen.
Samalla kommunistit ovat kuitenkin linjanneet, että puolue on valmis tekemään yhteistyötä myös ”ei-kommunististen voimien kanssa, mukaan lukien ”Putinin-Medvedevin tandemi”.
Tämä tarkoittaa, etteivät kommunistit aio astua avoimeen vastakkainasetteluun Venäjän poliittisen eliitin kanssa edes talouskriisin oloissa. KPRF määritteleekin itsensä ”rakentavaksi oppositioksi”, joka on valmis tukemaan maan johdon ”hyödyllisiä aloitteita”.
Silti joku pitää uhrata myös Putinin hallituksesta. Kommunistit ovatkin käynnistäneet duumassa nimien keruun talousministeri Aleksei Kudrinin savustamiseksi virastaan.
Projektia ei ole tuomittu kokonaan epäonnistumaan, sillä sitä tukevat myös Kremliä myötäilevä Oikeudenmukainen Venäjä sekä Vladimir Zhirinovskin liberaalidemokraatit. Lisäksi muutama Putinin tukipuolueen, Yhtenäisen Venäjän kansanedustaja on lähtenyt hankkeeseen mukaan.
Todennäköistä on, että myös Putin ymmärtää tarpeen ristiinnaulita joku ministereistään, mikäli talouskriisi kärjistyy. Näin kriisin roiskeet eivät tahraa pääministeriä itseään.
Kenen täytyy
astua johtoon?
Iso kysymys KPRF:ssä on se, kuka astuu johtoon puoluetta 1990-luvun alkupuolelta saakka johtaneen Zjuganovin jälkeen. Tähän ei vielä saatu vastausta kommunistien kokouksessa, joka valitsi Zjuganovin jälleen uudelle nelivuotiskaudelle.
– Vain heikko johtaja asettaa seuraajansa, on Zjuganov piikitellyt Putinia, joka omin käsin poimi Dmitri Medvedevin Venäjän presidentiksi.
Gennadi Andrejevitshin – kuten omat häntä nimittävät – asema puolueessa on yhä vankka. Hänen puheenjohtajuuttaan vastaan äänesti vain 17 kokousedustajaa yhteensä 330:sta.
Zjuganov on silti luvannut siirtyä syrjään puoluejohdosta. Sitä, milloin tämä tapahtuu, hän ei ole paljastanut.
uutiskirje 
