Israelin kansalaisoikeusliitto:
Israelin palestiinalaisia kohtaan harjoittaman miehityspolitiikan vertaaminen Etelä-Afrikan vanhaan apartheid-järjestelmään on varma keino raivostuttaa virallinen Israel. Koska sanaa apartheid ovat vuosien varrella usein käyttäneet Israelin tuhoamista vaativat tahot, ovat monet Israelin politiikkaan kriittisesti suhtautuvat välttäneet kiistanalaista sanaa.
Arvovaltainen israelilainen ihmisoikeusjärjestö ACRI (Israelin kansalaisoikeusliitto) rikkoo tämän tabun viikonloppuna julkaisemassaan vuosiraportissa. Sen mukaan ”tilanne, jossa kaikki palvelut, rahoitus ja luonnonvarat jaetaan etnis-kansallisiin kriteereihin perustuen erillisesti ja syrjivästi, on räikeä rikkomus tasa-arvoperiaatetta vastaan ja se on monella tavalla samankaltainen Etelä-Afrikan apartheidjärjestelmän kanssa”.
ACRI:n mukaan suurin ero järjestelmien välillä on se, että Etelä-Afrikan politiikan pohjana oli rasismi, kun taas Israelin miehitysalueilla harjoittama politiikka perustuu ”etnis-kansalliseen erotteluun”.
Järjestön mukaan Israel rikkoo sellaisia perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia kuin oikeus terveyteen, koulutukseen, asuntoon, ilmaisuvapauteen, yksityisyyteen, demokratiaan, arvokkuuteen, tasa-arvoon ja vapauteen rasismista.
ACRI:n mukaan on ”äärimmäisen huolestuttavaa”, että tilanne ei ole kohenemassa, vaan päinvastoin menossa koko ajan huonompaan suuntaan. Siksi se ei enää katso voivansa välttää Israelin politiikan rinnastamista apartheidiin.
Israelin hallituksen mukaan rinnastus on ”virheellinen ja loukkaava”.
Erilliset tiet ja
oikeusjärjestelmät
ACRI:n mukaan Länsirannalle perustetut siirtokunnat ovat tehneet syrjinnästä institutionaalista: kaksi väestöryhmää elää kahden erillisen oikeusjärjestelmän piirissä. Länsirannan 2,3 miljoonaa palestiinalaista ovat Israelin sotilaslakien alaisuudessa, kun taas juutalaissiirtokuntien 250 000 asukasta kuuluvat siviililakien piiriin.
Järjestö käyttää esimerkkinä Länsirannan tieverkostoa, jossa modernit valtatiet ovat pelkästään israelilaisten käytössä. Palestiinalaiset sen sijaan saavat kulkea vain mutkaisilla ja usein vaarallisilla sivuteillä.
Israelin korkein oikeus hylkäsi maaliskuussa ACRI:n valituksen, joka koski Jerusalemista Tel Aviviin kulkevaa valtatietä. Kun tie 90-luvulla tehtiin, osa siitä rakennettiin palestiinalaisilta takavarikoiduille maille. Takavarikointia perusteltiin sillä, että tie hyödyttää palestiinalaisia. Vuodesta 2002 lähtien tie on kuitenkin ollut yksinomaan israelilaisten käytössä, ja palestiinalaisia varten ollaan nyt rakentamassa erillistä tietä.
ACRI siteeraa myös YK:n raporttia, jonka mukaan 65 prosenttia niistä teistä, jotka johtavat palestiinalaisten 18 suurimpaan kaupunkiin, on suljettu kokonaan palestiinalaisilta tai katkaistu armeijan tarkastuspisteillä. 600 tarkastuspistettä rajoittavat huomattavasti palestiinalaisten liikkumista. Rajoitukset estävät mm. sairaalaan pääsemistä ja lääkkeiden kuljettamista.
Israelin hallitus perustelee rajoituksia terrorismiuhalla.
ACRI toteaa myös, että siirtokunnille kohdistetaan suurin osa luonnonvaroista ja muista resursseista ja niiden kasvua edistetään, mutta palestiinalaiskaupunkien kasvua rajoitetaan eikä niiden infrastruktuuria kehitetä.
Lisäksi ACRI tuomitsee Israelin saarron Gazan alueella, jossa työttömyys ja köyhyys lisääntyvät, paikallishallinto on romahtanut eivätkä esimerkiksi vesijohdot tai viemärit toimi.
Myös Carter
vertasi apartheidiin
Yhdysvaltain entinen presidentti Jimmy Carter suututti amerikkalaiset Israelin-ystävät ja monet puoluetoverinsa demokraateissa vertaamalla Israelin politiikkaa apartheidiin vuonna 2006 julkaisemassaan kirjassa Palestine: Peace Not Apartheid.
Carter kertoi viime viikolla, että hän on viimeistelemässä uutta kirjaa Lähi-idästä. Tammikuun lopulla ilmestyvän kirjan nimeksi tulee We Can Bring Peace to the Holy Land (”Voimme tuoda rauhan Pyhälle maalle”).
Carter sanoi, että palestiinalaisten vainoaminen ja se, että Yhdysvallat ei ole kunnolla sitoutunut ratkaisemaan arabien ja Israelin välistä konfliktia, ovat tulenarimpia asioita muslimimaailmassa.
lehti 