Ranskan kommunistit pysyivät sittenkin yhdessä
Ranskan kommunistipuolueen (PCF) 34. puoluekokous sujui loppujen lopuksi hyvin. Tuhat kokousedustajaa äänesti suurella enemmistöllä Marie-George Buffet’n puoluejohtoon jo neljättä kertaa peräkkäin siitä huolimatta, että häntä vastaan oli esitetty kolme muuta listaa. Kommunistipuolueen uuden johdon koostumus julkistetaan keskiviikkona.
Sosialistipuolueen katastrofiin päättynyt äskeinen puoluekokous aiheutti sen, että myös kommunistipuolueen ennakoitiin hajaantuvan pieniin palasiin, jopa kokonaan kuolevan. Mutta vaikka Ranskan vasemmisto näyttää nykyään olevan akkavallassa, myös kommunistit valitsivat jälleen kerran johtoonsa Marie-George Buffet’n 67,7 prosentin enemmistöllä. Vastaan äänesti 24 prosenttia, seitsemän prosenttia kokousedustajista jätti äänestämättä.
Sosialistipuolue jatkaa yhä riitelemistään, sillä kumpikaan kahdesta naispuheenjohtajaehdokkaasta (Martine Aubry ja Ségolène Royal) ei saanut näin komeata enemmistöä. Aubry julistettiin kuitenkin puoluejohtajaksi, mutta Royalin kannattajien reaktiota ei ole vielä julkistettu. Jopa uuden puolueen perustamisesta huhuillaan.
Buffet’lla ei
vastaehdokasta
Tähän verrattuna kommunistipuolueen kokous sujui suhteellisen hyvin. Buffet’n ehdotuksen rinnalla kilpaili kolme vaihtoehtolistaa. Marie-Pierre Vieux’n johtama lista sai 16 %, André Gerin 10 % ja Nicolas Marchand 6 %. Kilpailevaa puheenjohtajaehdokasta ei esitetty.
PCF:kin on joutunut sosialistien tapaan ”ukkoutumisongelman” eteen. Entinen puoluejohtaja Robert Hue jätti puolueen äskettäin. Myös 1980-luvulla puolueen johdossa olleet Pierre Zarka ja Roger Martelli ovat arvostelleet Buffet’n linjaa uudistumishalun puutteesta.
Buffet vastasi lupaamalla ”nuorentuneen ja uudistuneen” 6–10 hengen puoluejohdon tällä viikolla.
Puoluekokouksen lopussa pitämässään puheessa Buffet lupasi puolueen tekevän kaikkensa ranskalaistakin yhteiskuntaa vaivaavan talouskriisin ratkaisemiseksi. Jo kokouksen aikana hän jakoi pilke silmäkulmassa kokouspaikan, La Défensen esikaupungin asukkaille väärennettyjä 500 euron seteleitä. Moni otti setelin vastaan toivoen edes joskus näkevänsä ihan oikean viisisatasen.
”Talouskriisi ei ole kohtalon määräämä”, Buffet painotti.
Ranskan nykyinen presidentti Nicolas Sarkozy on keskittänyt kaiken vallan itselleen. Työntekijät kärsivät talouslaman vaikutuksista, eniten autoteollisuudessa.
Muitakin omituisia uudistuksia on Sarkozyn kaudella pyritty tekemään: tiedotusvälineiden vapautta vastaan, vangitsemisoikeuden laskeminen 12-vuotiaisiin lapsiin, ilman papereita asuvien ulkomaalaisten karkotukset…
Buffet’n neljäs kausi tulee keskittymään tammikuun lopulla kokouksiin ympäri Ranskaa kriisin pahiten koskettamissa teollisuuslaitoksissa, pankeissa ja palvelusektorilla. Toukokuun alussa osoitetaan mieltä Strasbourgin kaupungissa Naton 60-vuotissyntymäpäivänä.
Kommunistien
kannatuksen lasku
Ranskan kommunistien kultakausi oli 1950- ja 60-luvuilla, jolloin puolueen kannatus oli yli 20 prosenttia. 1980-luvulla puolue ryhmittyi sosialistipuolueen koonneen johtajan François Mitterrandin rinnalle kooten tämän kanssa silloista perinteistä poliittista kenttää järkyttäneen vasemmiston yhteisohjelman.
Mitterrand valittiin kommunistien tuella vuonna 1981 tasavallan presidentiksi, ja vuonna 1988 toistamiseen eli yhteensä 14 vuodeksi. Aluksi hallitukseen kutsuttiin kolme kommunistia, mutta he viihtyivät siellä vain muutaman kuukauden.
Puolentoista vuoden takaisissa presidentinvaaleissa kommunistien ehdokas Buffet sai kaikkien aikojen huonoimman, alle kahden prosentin äänituloksen. Vastakkain olivat silloin valituksi tullut Nicolas Sarkozy ja sosialistipuolueen Ségolène Royal. Monet vasemmistonaiset äänestivät jo ensimmäisellä vaalikierroksella varman päälle eli Royalia.
Seuranneissa paikallis- ja kunnallisvaaleissa kommunistit ja vasemmisto selvisivät hyvin. Kommunistien vaikutusvalta onkin vahvimmillaan paikallispolitiikassa.
Rahapula vie
taideteoksia
Kommunistipuolueen raha-asiat olivat huonosti jo ennen talouskriisin alkamista. Puolueelle rakennettiin 1980-luvun kasinovuosina komea puoluetalo Pariisiin. Rakennuksen suunnitteli maailmankuulu brasilialainen arkkitehti, vasemmistosympatioistaan tunnettu Oscar Niemeyer, nykyään 101 v.
Rahoitusvaikeuksien takia puolue on joutunut jopa myymään lahjana saamiaan arvokkaita vasemmistolaisten taiteilijoiden teoksia. Nykyisin suuresta rakennuksesta on vuokrattu kaksi kerrosta.
Myös puolueen epävirallinen äänenkannattaja, l’Humanité-lehti on vaarassa joutua lopettamaan toimintansa. Sananvapauden nimissä monet yllättävätkin kapitalistiset tahot ovat auttaneet lehteä.
uutiskirje 
