Yhteistyö on sana, joka toistuu puhuttaessa siitä, miksi Kaarinan kaupunki on onnistunut muita kuntia paremmin pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä ja aktivoinnissa. Samalla se välttyy pääosin työllistämissakolta, jonka muuten joutuisi maksamaan Kelalle vuonna 2006 voimaan tulleen työmarkkinatukilain mukaan. Sen joutuu tilittämään niiden yli 500 päivää työttömänä olleiden kuntalaisten osalta, joita ei ole aktivoitu.
Kaarinasta Kelalle maksettavat työllistämissakot ovat kymmenen prosenttia siitä, mitä ne ovat muissa samankokoisissa kaupungeissa, tänä vuonna arviolta 80 000 euroa. Kaikkiaan Suomen kunnat maksavat sakkoja yli sata miljoonaa euroa vuodessa.
– Tulos perustuu 10–15-vuotiseen tiiviiseen yhteistyöhön, Kaarinan työvoimatoimiston johtaja Hannu Roslakka sanoo ja luettelee toimijoita: kaupungin virkamiehet ja erityisesti sosiaalitoimi, poliitikot, Kaarinan Työttömät ry, Kaarinan Nuoret Pajamestarit, terveyskeskus, mielenterveystyöntekijät, jopa yritykset.
– Virkamiehet ja valtuusto ovat viime lamasta lähtien astuneet yhtä jalkaa. Lisäksi töihin on valikoitunut porukkaa, joka on pystynyt tekemään yhteistyötä.
– Tarvitaan myös elävää mielenkiintoa heikoimmassa asemassa oleviin kanssaihmisiin. Ei näitä hommia pysty hoitamaan pelkästään virkatyönä.
Käytännössä työ on kuntouttavan työtoiminnan järjestämistä pitkäaikaistyöttömille. Pelkästään kaupungin palveluksessa kuntouttavaa työtä tekee lähes sata henkeä.
Älytöntä
maksaa
Roslakan mielestä on älytöntä, että kunnat maksavat vuodessa satakin miljoonaa sakkoina valtiolle siitä, että eivät tee mitään.
– Summa on hurja ja kuvaa asenneilmapiiriä, hän sanoo. Hänen käsityksensä on, että aina ei edes ole kyse tietämättömyydestä, kuten on epäilty.
– Kunnissa tunnetaan asia, mutta ilmeisesti sen hoitaminen koetaan niin vaikeaksi, että mieluummin maksetaan kuin toimitaan.
Hän toteaa, että ei pitkäaikaistyöttömyyden hoitaminen olekaan helppoa, muttei myöskään ylivoimaisen vaikeaa.
– Kyse on tahtotilasta Jos halutaan tuloksia ja panostetaan resursseja, saadaan myös aikaiseksi.
Kaarinassa mainitaan perhepalvelujohtaja Antero Paanasen nimi, kun mietitään, kuka tajusi, mistä on kyse.
– Rautalangasta taivutin, hän myöntää. Tuolloin oli kyse kuntouttavan työtoiminnan laista. Vaikka sen vaikutuksia ei pystytty arvioimaan, ymmärsivät niin poliitikot kuin virkamiehetkin sen merkityksen.
– Se on syrjäytymisen ehkäisy.
Paanasen mukaansa tietoa oli tarjolla: sosiaali- ja terveysministeriö tarjosi selkeitä opetusdiasarjoja.
– Mutta ehkä asenteisiin monissa kunnissa vaikutti se, että Kuntaliitto taisteli tuulimyllyjä vastaan. Me taas otimme lain totena ja lähdimme rivakasti liikkeelle.
Kinnula
vielä parempi
Roslakka muistuttaa, että Kaarina ei ole ihan ainutlaatuinen. Keskisuomalainen Kinnula on pannut jopa paremmaksi. Tulosta on saatu aikaan myös esimerkiksi Raahessa, Porissa, Suomussalmella ja Paltamossa.
Kinnulan tavoite työllistää kaikki. Työllistämissakkotilastojen tarkastelu osoittaa, että päämäärä lähenee:
Kelalle maksetut summat putosivat vuodesta 2007 vuoteen 2008 hurjat 77,7 prosenttia. Kun Kinnulalla meni rahaa vuonna 2006 työllistämissakkoon 64 697 euroa, vuonna 2007 summa oli enää 22 213. Viime vuoden tammi–syyskuussa se pulitti Kelalle 4 399 euroa.
– Olemme tehneet Kaarinassa hyvää työtä, mutta Kinnula on omaa luokkaansa, Roslakka suitsuttaa.
Nuoret ja vanhat
työttömiksi
30 000 asukkaan Kaarinan työttömyysaste oli vielä viime keväänä alle kolme prosenttia. Nyt se on ylittänyt viisi prosenttia.
– Lama pelottaa meitä. Eihän Kaarina mikään umpio ole, Roslakka sanoo.
Vuoden vaihteessa työttömiä kaikkiaan 545, joista pitkäaikaistyöttömiä oli 60. Pitkäaikaistyöttömyyden kovaa ydintä kuvaa se, että yli 40 heistä on syntynyt 1949 tai aiemmin. He ovat käytännössä työttömyyseläkeputkessa.
– Työttömien määrä kasvaa tänä vuonna ja se näkyy ensimmäisenä vanhemmissa ikäluokissa. Niille on luvassa synkkyyttä.
Myös 20–24-vuotiaiden työttömyys on alkuvuodesta kasvanut.
– Aamulla kuulin, että nyt armeijasta kotiutunut erä päätyy pitkälti työttömäksi. Tällaista ei ole viime aikoina tapahtunut, Roslakka kuvailee.
Roslakka pelkää, että kunnat ovat tehneet kuluvan vuoden budjettinsa vielä nousuhuumassa eikä oletus työttömyyden kasvusta näy niissä.
– Kuntien täytyykin päivittää valmiutensa työttömyyden hoidossa, jotta työttömiksi jäävät pystytään pitämään stand by -tilassa, jossa heidän valmiutensa palata töihin säilyy. Pitää tukityöllistää ja ohjata resursseja työvoimakoulutukseen. Sitä voivat tehdä myös yritykset.
Ei vain
pakon edessä
Kaarina ei kuitenkaan herännyt työllistämään vasta pakon edessä. Kaupungilla on perinteitä työllisyyden hoidossa. Se muun muassa perusti Suomen ensimmäiset nuorten työpajat 90-luvun alussa. Siellä tehtiin myös työhallinnon ja kunnan välinen yhteispalvelusopimus ensimmäisten joukossa.
– Yksi peruskivi työllistämisen onnistumisessa onkin se, että työ- ja elinkeinotoimisto ja sosiaalitoimisto ovat tiiviisti yhteistyössä, Antero Paananen sanoo.
Kaupunki maksaa neljän työ- ja elinkeinotoimistossa töitä tekevän henkilön palkan.
Toinen peruskivi on ryhmätyöskentely. Kaarinassa pitkäaikaistyöttömien tilanteeseen paneutuvat kuntoutusohjaaja, työnsuunnittelija, sosiaalityöntekijä ja työneuvoja ja työsuunnittelija, jolla on työvoimaneuvojan toimintaoikeudet. Hänellä on käyttöoikeus niin työhallinnon uratietojärjestelmiin kuin kaupungin sosiaalitoimen tietojärjestelmiin.
– Tämä neljän ihmisen tiimi on se timantti. Suosittelen mallia muuallekin.
Syksyllä tiimi vahvistui terveydenhoitajalla, joka myös toimii työvoimatoimistossa. Hän tekee työttömille työterveystarkastukset, koska he eivät kuulu virallisen työterveydenhuollon piiriin.
– Hän on nimenomaan työvoimatoimistossa, kuten asiakkaatkin. Näin he saavat kaikki palvelut samasta luukusta.
Kolmas peruskivi on ripeä toiminta. Ihminen kutsutaan heti työttömäksi jäätyään tekemään aktivointisuunnitelmaa.
– Pyritään siihen, että työttömyys ei pääse pitkittymään ja ihminen passivoitumaan.
Rahaa ja
hyvinvointia
Ja mitä kaupunki tästä kaikesta hyötyy?
Paananen laskee: 2006 alusta voimaan tulleen työmarkkinalain jälkeen Kela arvioi tilastojen perustella, että Kaarinalta menisi noin 300 000 euroa työllistämissakkoihin, jos se ei aktivoituisi entisestään. Se aktivoitui ja summa oli 115 000 euroa. Tänä vuonna summa on noin 80 000.
– Kaikkia ei aina pystytä työllistämään. Pakosta tulee väliin siirtymäpäiviä. Mutta meillä menee kohtuullisen hyvin, Paananen sanoo.
– Jos maksetaan 80 000 sen sijaan, että maksettaisiin 300 000, säästö on 220 000 vuodessa. Lisäksi siitä, että kunta saa kympin per pää per päivä kuntouttavasta työtoiminnasta, kertyy 120 000–130 000 euroa vuodessa.
Ja lisänä on hyöty, jota ei voi laskea.
– Syrjäytymisen ehkäisevän työn vaikutuksia ei pysty muuttamaan suoraan euroiksi, mutta jokainen ymmärtänee, että työ ja sosiaalinen kanssakäyminen vaikuttaa terveydenhuollon ja sosiaalihuollon kuluihin.
On sitä laskettukin. Kaarinan edellinen kaupunginjohtaja Martti Ilmonen laski, että Kaarinan toimeentulotukimenot ovat jopa 70–80 prosenttia pienemmät kuin toisessa vastaavankokoisessa kaupungissa.
uutiskirje 
