Hallitus ja erityisesti pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) sai eläkekiistassa pahasti siipeensä. Poliittisen opposition ja ammattiyhdistysliikkeen tahto toteutui, kun hallitus tunnusti virheensä ja perui kehnon esityksensä. Hallituksen nöyrtymiseen vaikutti varmasti myös kansalaismielipiteen voimakas asettuminen eläkeiän nostoa vastaan.
Hallitus ei ryhdy valmistelemaan eläkeiän nostamista pakolla. Rauha palasi maahan ja hallitus myös tunnusti, mikä arvo kolmikantayhteistyöllä on sellaisissa asioissa, jotka ihan konkreettisesti koskevat niin työntekijöitä kuin työnantajiakin.
Hallitus lupaakin nyt yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa käynnistää toimet, joilla edistetään työssä jaksamista ja kehitetään työelämää niin, että se tekee mahdolliseksi todellisen eläkkeellejäämisiän nousemisen. Voimakasta vastarintaa kuitenkin tarvittiin, ennen kuin hallitus uskoi, että tässäkin asiassa on parempi käyttää porkkanaa kuin keppiä.
Hallituksessakin on nyt virallisesti tunnustettu, että suomalaisessa työelämässä on jotakin vialla, koska palkansaajat eivät jaksa puurtaa edes viralliseen eläkeikään asti. Tästä eteenpäin tarvitaan yhä kansalaisten valppautta ja aktiivisuutta, että niistä kahdesta työryhmästä tulee ulos sellaisia esityksiä, joiden toteuttaminen todella auttaa ihmisiä jaksamaan yhä hektisemmäksi käyvässä työelämässä. Samalla on syytä kääntää katseet myös työnantajiin, sillä kyse on ennen muuta yritystasolla tehtävistä ratkaisuista.
Olisiko koko eläkejupakka voitu estää? Pääministeri Vanhasen ainakin on nyt syytä katsoa peiliin ja kysyä sitä itseltään. Toisaalta saattoi olla hyväkin, että tilanne kärjistyi konfliktin partaalla. Pitkästä aikaa kansalaiset aktivoituivat ja itse asiasta syntyi todellinen keskustelu. Parin viikon aikana on monenlaisilla foorumeilla puhuttu enemmän kuin vuosiin niin eläköitymisestä kuin työssäjaksamisestakin.
Kiistan lopputulos kertoo osaltaan myös siitä, että ammattiyhdistysliike on yhä vahva vaikuttaja suomalaisessa yhteiskunnassa. Palkansaajajärjestöt heijastivat tässä prosessissa vahvasti kansalaisten tuntoja sekä puhuivat isolla äänellä heidän puolestaan.
Myös parlamentaarinen järjestelmämme toimii, sillä opposition yhdessä tekemä välikysymys oli tärkeä tekijä siinä, että hallitus joutui perumaan hankkeensa.
Tuulinen paikka
Maataloustuottajien keskusliiton puheenjohtaja Mikael Hornborg yllätti MTK:n väenkin ilmoittamalla eroamisestaan etujärjestön johtopaikalta. Eroaan Hornborg perusteli perhesyillä. Kolme vuotta riitti Hornborgille varsin tuulisella, jopa myrskyisällä paikalla. MTK:n puheenjohtajuus on EU-Suomessa niitä posteja, joissa väistämättä joutuu kovankin arvostelun kohteeksi.
Vaikka MTK:n sisältä muuta väitetään, niin järjestö nitisee liitoksissaan. Hornborgiakin on jonkin aikaa suoranaisesti savustettu ulos tuottajajärjestön johdosta. Suhteellisen kauan Hornborg kuitenkin tuulisella paikallaan kesti. Kovilla kierroksilla käyviä kapinoitsijoita on MTK:ssa sen verran paljon, että uuden, kaikille sopivan puheenjohtajan löytäminen ei varmasti ole helppo tehtävä.
lehti 