Eläkeyhtiöt hävisivät osakemarkkinoilla yli vuoden eläkerahat
Suuri eläkekiista ratkaistiin viime viikolla perinteiseen suomalaiseen tapaan siirtämällä asia komiteaan. Työmarkkinajärjestöt yhdessä asiantuntijoiden kanssa alkavat Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajan Jukka Rantalan johdolla etsiä keinoja, joilla eläkkeelle jäätäisiin nykyistä myöhemmin.
Yhtäkkiä noussut kiista herätti kysymyksiä: onko Suomen eläkejärjestelmä sittenkään niin kestävällä pohjalla kuin on väitetty.
Varsinkin kun samaan aikaan julkisuuteen tulivat tiedot työeläkerahastojen suurista sijoitustappioista viime vuonna. Ainakin toistaiseksi vasta laskennalliset sijoitustappiot olivat 22 miljardia euroa. Se on valtava määrä rahaa. Niin valtava, että sillä rahoittaa puolentoista vuoden työeläkemenot. Vuonna 2007 eläkkeitä kansaneläkkeet mukaan lukien maksettiin kaikkiaan 19,6 miljardia euroa.
Johtaja Hannu Uusitalo Eläketurvakeskuksesta rauhoittaa. Paniikkiin ei ole aihetta.
Valtioneuvoston kanslian julkaisemassa ikääntymisraportissa esitettiin muun muassa eläkeiän nostoa yhtenä keinona parantaa julkisen talouden tulevaisuudennäkymiä. Ikäsidonnaiset menot julkisen talouden kestävyyden kannalta ovat olleet keskustelussa jo pitkään.
Työmarkkinajärjestöt sopivatkin ns. sosiaalitupossa, että työeläkemaksua korotetaan vuosittain 0,4 prosenttiyksikköä 2011–2014. Yhteensä siis 1,6 prosenttiyksikköä.
Sijoitustappioista
prosenttiyksikön paine
– Mitään uutta ja yllättävää ei ole tapahtunut. Mutta totta kai tämä finanssikriisi on vähentänyt aika rajustikin eläkesijoitusten arvoa. Ja eläkesijoitusten tuotolla rahoitetaan osaltaan tulevaisuudessa nousevia eläkemenoja. Kun tuotto näyttää alenevan, niin eläkemaksujen nostopaine vastaavasti kasvaa, Uusitalo sanoo.
Viime vuoden sijoitustappioiden kattaminen aiheuttaa Hannu Uusitalon mukaan laskennallisen yhden prosenttiyksikön korotuspaineen työeläkemaksuun.
Käykö näin myös todellisuudessa, nähdään myöhemmin. Työeläkejärjestelmän sijoitusmahdollisuuksia parannettiin viime laman jälkeen ja niiden reaalinen vuosituotto oli neljän prosentin luokkaa viime vuoden loppuun asti ja syksyn 2008 romahduksesta huolimatta.
”Kallista ei tarvitse
myydä halvalla”
Syksyllä lakia muutettiin niin, että eläkeyhtiöiden vakavaraisuuslaskentaa helpotettiin. Europarlamentaarikko Esko Seppäsen mukaan tässä tehtiin miljardin euron tulonsiirto eläkeläisten varoista. Työeläkeyhtiöt saavat jättää miljardin verran vakuutusmaksuja toimintapääomiinsa sen sijaan että ne kirjattaisiin vanhan lain edellyttämällä tavalla tulevien eläkkeiden katteeksi vanhuuseläkerahastoihin.
Hannu Uusitalo puolustaa muutosta. Sen takia yhtiöt eivät joutuneet myymään osakesijoituksiaan huonoon hintaan.
– Nyt sijoitusvarallisuuden arvo on alentunut. Mutta jos maailma kulkee niin kuin se on ennen kulkenut, on tappio laskennallinen. Jos sijoitukset täytyisi realisoida nyt, tappiot olisivat ilman muuta todellisia.
Eläkkeelle noin
kuusikymppisenä
Pariviikkoinen eläkesota paljasti, että niinkin yksiselitteiseltä tuntuvasta asiasta kuin todellisesta eläköitymisiästä on eri totuuksia. Ja eri painotuksia siitä, mikä luvuista on oleellisin.
Hannu Uusitalo naurahtaa, että luvut ovat kyllä tarkkaan tiedossa.
Olennaisimpana pidetään sitä, joka lasketaan 25-vuotiaan eläkkeelle siirtymisen odotteen perusteella. Se on nyt 59,4 vuotta. Jos puhutaan 50-vuotiaista ja sitä vanhemmista, he siirtyvät eläkkeelle nyt keskimäärin 61,4-vuotiaina.
Alempaa lukua selittää se, että osa väestöstä poistuu työelämästä työkyvyttömyyseläkkeelle jo ennen kuin täyttää 50. Viime viikolla sovittu tavoite myöhentää eläköitymisikää kolmella vuodella koskee nimenomaan 25-vuotiaiden lähtötasoa ja eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyden takia se on Hannu Uusitalon mukaan myös olennaisempi luku.
Eläköitymisikä
voi aluksi laskea
Edellinen eläkeuudistus tehtiin vuonna 2005.
Joustava 63–67 -vuotiaiden eläkeikä toimi ainakin nousukaudella suunnitellusti eli ikääntyvien työllisyysaste kääntyi nousuun.
Mikä saa ihmiset myöhentämään eläkkeelle jääntiään?
– Siinä on monta tekijää. Tiettyjä varhaiseläkeikiä lopetettiin ja ikärajoja korotettiin.
– Toinen asia ovat sitten nämä kannustinkarttumat. Kyllä 63 ikävuoden jälkeen monet vielä jatkavat töissä vaikka pääsisivät eläkkeelle. Mutta muitakin syitä on kuin taloudellinen kannustin; kiva duuni ja erittäin hyvä työmarkkinatilanne. Esimerkiksi työttömyysputken käyttämiseen ei viime vuotta lukuunottamatta ole ollut juuri tarvetta.
Nyt on, eikä Hannu Uusitalo pidä lainkaan mahdottomana, että todellinen eläköitymisikä kääntyy uudelleen laskuun ainakin joksikin aikaa tässä suhdannevaiheessa.
– Mutta sitten pitää ottaa huomioon pitkä perspektiivi. Väestöllisesti me olemme siirtymässä tilanteeseen, jota ei ole vielä koskaan ollut. Työmarkkinoille tulee vähemmän nuoria kuin sieltä poistuu väkeä eläkkeelle. Ja tämä toistuu vuosi vuodelta. Jo se on kumma, jos se ei lisää myös ikääntyvien työntekijöiden kysyntää.
Keppi tehokkaampi
kuin porkkana
Eläkkeelle jäämistä on siis myöhennetty sekä kepillä että porkkanalla. Valitettavasti tutkimusten mukaan on niin, että keppi on keinoista tehokkaampi.
– Inhimillisesti se on huono asia, ettei anneta vaihtoehtoja. Mutta kyllä siitä on hyvää näyttöä, että muun muassa varhaiseläkeikien ja työttömyysputken ikärajan korotukset näkyvät.
– Näissä järjestelyissä ihmisille ei anneta mitään vaihtoehtoja. Vuoden 2005 uudistus on sillä tavalla fiksu, että voi päästä eläkkeelle aikaisemmin kuin ennen, mutta omasta tahdosta riippuen voi myös jatkaa. Sitä pitäisi minusta arvostaa aika paljon, että ihmisille annetaan valinnanmahdollisuuksia.
Hannu Uusitalon mukaan keppilinjakaan ei tehoa yksiselitteisesti, vaan paine kanavoituu sitten muualle.
– Jos hallituksen esitys alaikärajan nostosta 65 vuoteen olisi toteutunut, niin on aivan selvää, ettei siitä olisi tullut kahden vuoden pidennystä työuriin. Puoli vuotta olisi voinut tulla, koska osa paineesta olisi kanavoitunut työkyvyttömyyseläkkeisiin ja muualle.
– Ei siihen ole yksiselitteistä vastausta, mikä puree. Sen takia minusta on järkevää antaa valinnanmahdollisuuksia ja samalla tarkastella esimerkiksi työelämäkysymyksiä. Monien keinojen käyttö on parasta politiikkaa.
”Sukupolvikritiikki
ei ole perusteltua”
Eläkejärjestelmän kestävyyden lisäksi viime vuosina puhetta on piisannut myös sen oikeudenmukaisuudesta ja nimenomaan eri sukupolvien näkökulmasta.
Vuoden 2005 uudistuksen elinaikakerroin leikkaa 1960–1980 -luvulla syntyneiden tulevia eläkkeitä niin, että tämän päivän kolmikymppinen voi olettaa saavansa eläkettä kymmenisen prosenttiyksikköä vähemmän suhteessa palkkaan kuin aiemmin syntyneet. Eli juuri he, jotka ovat sorvanneet ja sorvaavat näitä eläkeuudistuksia.
Onko nuorempien ikäluokkien kritiikki perusteltua?
– Ei.
Hannu Uusitalo myöntää, että jos verrataan vuonna 1947 syntynyttä vuonna 1987 syntyneeseen, ja jos kumpikin tekee täsmälleen yhtä pitkän työuran, niin myöhemmin syntyneen eläke on noin 18 prosenttia pienempi, jos elinaika pitenee tilastokeskuksen väestöennusteen mukaisesti.
– Mutta hän kuitenkin elää 4-5 vuotta pidempään kuin tämä 1947 syntynyt. Jos hän käyttää puolet pidentyneestä elinajastaan työntekoon, niin hän saa yhtä suuren eläkkeen. Ja silti hän nauttii eläkevuosia noin kaksi enemmän kuin tämä 1947 syntynyt. Minun päähäni ei mene, että tämä olisi väärin.
Nykyiset kolmikymppiset näyttävät olettavan, että eivät itse pääse ikinä eläkkeelle, mutta Hannu Uusitalon mukaan eläkepessimismi ei ole vain nuorempien yksinoikeus.
– Työeläkelaitosten liitto on tehnyt tästä tutkimuksia jo lamavuosina. Silloin kysyttiin, että uskotteko, että Suomessa maksetaan eläkkeitä vielä 15 vuoden kuluttua. Huomattava osa vastasi, että ei makseta.
– No nyt se 15 vuotta on kulunut ja eläkkeitä maksetaan edelleen ja ne ovat entistä parempia.
– Eihän kukaan voi tulevaisuudesta mitään taata, mutta jos maailma menee niin kuin on tähän asti mennyt, niin huoli on liioiteltu.
uutiskirje 
