Viime aikojen ruokaskandaalit ovat murentaneet myyttiä puhtaasta suomalaisesta ruuasta. Tuskin salmonellakohu ehti laantua, kun päivän puheenaiheeksi nousi ruoasta löytyneet lasinsirut. Kuluttajan sietokykyä koetellaan tosissaan eikä olekaan ihme, jos luottamus karisee.
Suurimman virheen ovat tehneet ne elintarvikeketjun osalliset, jotka ovat ryhtyneet vähättelemään asiaa. Lasinsirun löytyminen esimerkiksi pakastekasvispussista ei pitäisi käytännössä tiukan valvonnan ja täysin automatisoidun tuotantolinjan takia olla edes mahdollista, mutta valmiista pakkauksista niitä vain on löytynyt. Mahdoton on muuttunut mahdolliseksi eli on tapahtunut siis jonkin sortin ihme.
Kuluttajan kannalta on samantekevää, onko kyse yksittäistapauksesta tai systemaattisesta virheestä. Kuluttaja ei myöskään voi tietää, ovatko löydökset todella aitoja vai pilaileeko joku tai tekee jälkikäteen sabotaasia. Voihan sekin olla mahdollista, että lasinsiruja käytetään aseena tiettyjä ruuan tuotantoketjuja ja -tapoja vastaan?
Lasinsirulöytöjä on viranomaisten mukaan ilmennyt parisen kymmentä eri puolilta maata. Lasia on löytynyt sekä liha- että kasvisperäisistä elintarvikkeista. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan kaikki tähän mennessä ilmoitetut sirulöydöt ovat yksittäistapauksia, koska löydöistä ei ole yhteisiä piirteitä.
Evira ei pidä tilannetta juuri tämän vuoksi huolestuttavana. Eikö pitäisi ajatella juuri päinvastoin? Jos löydöt pystyttäisiin kohdistamaan yhteen ja samaan lähteeseen, niin tilanne olisi niin sanotusti hallinnassa. Nyt kun on mahdollisesti parikymmentä eri sirulähdettä, niin sehän osoittaa, että valvonta ei toimi ja toisaalta tuotantoketjussa on normaalia enemmän huolimattomuutta – tai sitten oikeita löytyöjä ei ole lainkaan.
Lasisirujen lisäksi kotimaisen elintarviketuotannon mainetta on mustannut myös julkitulleet tiedot siitä, että myös meillä on Ruotsin tapaan käsitelty teurassikoja eläinsuojelusäädösten vastaisesti eli teurassiat ovat joutuneet elävinä kiehuvaan veteen. Tällaista ”tehomaatalouden lieveilmiötä” ei saa missään nimessä hyväksyä ja maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilankin (kesk.) odottaisi tuomitsevan tällainen tehokkuusajattelu jyrkästi.
Lintujen puolesta
Heinolan lintutalon lopettamisuhka sai laajat kansanjoukot liikkeelle. Kansanliikkeen toiminnan tuloksena Heinolan kaupunki ottikin aikalisän ja kaupunginhallitus veti tarhan lopettamisesityksen pois päätöslistalta. Lyhyessä ajassa internetissä kerättiin yli 15 000 nimeä lintutarhan lopettamista vastustavaan adressiin.
Heinolan lintutalo on maan vanhin loukkaantuneiden luonnonvaraisten lintujen hoitola, jonne tuodaan hoidokkeja ympäri maata. Siksi onkin kohtuutonta, että sen ylläpito jää kokonaan muutenkin talousvaikeuksissa olevan Heinolan kontolle. Jos vaurioituneista linnuista tai muista lintutarhan asukeista halutaan pitää huolta, niin lintutalon toimintaan pitää löytää varoja pysyvästi muualta, myös valtiolta.
uutiskirje 