SAK:n puheenjohtajuuden jättävä Lauri Ihalainen
SAK:n puheenjohtajan tehtävät ensi viikolla jättävä Lauri Ihalainen (sd.) on lukuisissa kyselyissä nostettu niiden henkilöiden joukkoon, joilla on katsottu olevan eniten valtaa Suomessa. 17 vuotta SAK:n puheenjohtajana toiminut Ihalainen sanoo vallan olevan suhteellista ja valtaakin olevan monenlaista.
– Sitä on suostuttelun valtaa, on vaikutusvaltaa ja vastuun tuomaa sopimusvaltaa. SAK.n puheenjohtajan paikka on merkityksellinen suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen asema on eurooppalaisittainkin erittäin vankka ja ovet eivät mene nenän edessä kiinni oikeastaan missään, Aina pystytään kuitenkin neuvottelemaan.
Ihalainen painottaa kuitenkin, että tämä valta ja vaikuttavuus ei tule henkilöstä, vaan liikkeestä.
– Yksilöitten korostaminen ei ole järkevää tämmöisessä kansanliikkeessä. Arvostus ja vaikutusvalta tulee siitä, että tämä liike on merkittävä neuvotteluosapuoli ja hyvin järjestäytynyt. Tässä tehtävässä on pystynyt edustamaan ja käyttämään tätä liikkeen asemaa ja vaikutusvaltaa. Toivon mukaan sitä on voinut käyttää viisaasti.
– Valta ja vaikuttaminen tuo myöskin vastuuta. Ne kulkevat käsi kädessä. Luullakseni tätäkin on matkan varrella jaksettu kantaa niistä sopimuksista ja ratkaisuista, joita on tehty.
1990-luvun lama
ahdistavaa aikaa
Ihalainen nousi SAK:n puheenjohtajaksi keskusjärjestön sihteerin paikalta vuonna 1992. Tuolloin elettiin syvää taloudellista kriisiä. Porvarihallitus yritti ideologisin syin ajaa ay-liikettä ojaan ja työnantajat käyttivät tilannetta hyväkseen. Ihalainen sanoo, että nämä vuodet olivat hänen uransa vaikeimpia.
– Meidät yritettiin ajaa puolustukselliseen nurkkaan. Se oli henkisesti ahdistavaa aikaa niin maan kuin ratkaisujen tekemisen kannalta.
Ihalainen pohtii suoraan, että olisiko jotakin voitu tehdä toisin. Aiheuttivatko laman kokemukset liikaa varovaisuutta ay-liikkeen toimissa myöhemmin.
– Ay-liike joutui ja meidät pakotettiin sellaisiin toimenpiteisiin, joita normaaliolosuhteissa ei toivoisi syntyvän. Meillä oli useampi yleislakkouhka poliittista päätöksentekoa kohtaan, esityksiä kohtaan, jotka olivat eduskunnassa, ei enää hallituksen valmistelussa. Tällaista asetelmaa ei enää toivoisi.
Tasa-arvotyö
jäi kesken
Myönteiset asiat Ihalaisen puheenjohtajakaudella koostuvat hänen mukaansa pienistä asioista ja onnistumisista.
Vähäisimpiä eivät ole laajat tuloratkaisut, joilla on turvattu palkansaajille kohtuullisen tasainen ostovoimakehitys. Työelämän lainsäädäntö on uudistettu lähes kokonaan ja sosiaaliturvan puolella on tehty eläkeuudistuksia.
– Omasta arvomaailmastani katsoen harmittavinta on palkkauksellisen tasa-arvon puolesta tehdyn työn keskeneräisyys. Siinä ei ole päästy niin pitkälle kuin olisin halunnut.
– Rakenteet ovat näinä vuosina natisseet ympärillä ja vastapuolen nimikin on vaihtunut moneen kertaan. Hallituksia tulee ja menee, mutta SAK järjestönä säilyy ja sen asema on yhteiskunnassa on aika vankka. Mutta toki meidän pitää myös itse uudistua ja kehittää omia rakenteita. Tässä viittaan erityisesti edunvalvonnallisesti vahvempien liittokokonaisuuksien rakentamiseen.
Erityisen tyytyväinen Ihalainen sanoo olevansa järjestön sisäiseen kehitykseen.
– Tämä liike on omaan historiaansa nähden sisäisesti varsin yhtenäinen. Jos jotain silmäterää haluaisi vaalia ja toivoa jatkossakin, se on SAK:laisen liikkeen pitäminen kasassa ja sisäisesti yhtenäisenä. Se antaa edellytykset myös hyvälle edunvalvonnalle.
”Keskitetyille
olisi vielä käyttöä”
Lauri Ihalainen on tunnettu sovittelevana ja neuvottelevana puheenjohtajana. Hän on ollut tekemässä useita tulopoliittista kokonaisratkaisua. Työnantajan vuosi sitten omaksuma linja keskitytettyjen ratkaisujen hylkäämisestä on ollut Ihalaiselle kova pettymys.
– Jos nyt oltaisiin fiksuja, niin työnantajat tekisivät korjausliikkeen strategiaansa. Näin ei kuitenkaan ole tehty ja se kielii siitä, että työnantajat ovat halunneet tehdä tässä periaatteellisemman linjanvedon, muuttaa sopimusrakenteita ja irtautua laajemmista talous- ja yhteiskuntasopimuksista.
– Tämä on kyllä erittäin suuri haaste työnantajille itselleen eikä hajautettu sopimusjärjestelmä välttämättä johda aina hyvään tulokseen heidänkään kannalta katsottuna. Joka tapauksessa se johtaa siihen, että ay-liike joutuu uudella tavalla rakentamaan sisäisen koordinaation ja yhteistyön.
– Mutta kyllä minä itse haluaisin jättää työkalupakkiin laajemman työmarkkinaratkaisun mahdollisuuden. Yhteiskunnassa voi tulla siihen vielä tarvetta.
SAK:n seuraava puheenjohtaja valitaan järjestön valtuustossa Kiljavalla 14. toukokuuta. Puheenjohtajuus vaihtuu silloin, mutta Ihalainen muodollinen työsuhde päättyy vasta syyskuun lopulla, käytännössä kuitenkin kesäkuussa.
Ihalainen aloitti SAK:n nuorisosihteerinä vuonna 1970 ja tähän hänen uransa SAK:ssa tavallaan päättyykin. Hän pitää viimeisen puheensa SAK:n palveluksessa 30. toukokuuta Joensuussa, jossa hän puhuu Pohjois-Karjalan ammattiopiston ammattikoulusta valmistuneiden nuorten päätösjuhlassa.
lehti 