Kesäkuussa 1999 käärin pariviikkoisen vauvani kapaloihin ja lähdin työntelemään häntä vaunuissa kohti ennakkoäänestyspaikkaa. Tyrmistys oli suuri, kun lähipostin ovessa oli lappu luukulla. Olivat lakkauttaneet sen!
Synnytyksen jälkeisessä herkässä tilassa minä tirautin itkut. Mutta ei auta itku markkinoilla, eikä eurovaaliessa. Kerättyäni hetken voimia kotona, lähdimme tyttöni kanssa kohti muutaman kilometrin päässä olevaa postia. Aurinko paistoi ja vauva nukkui.
Kansalaisvelvollisuus tuli hoidettua ja postin tädit ihastelivat vauvaa: Miten se voikin olla noin pieni!
Se pieni täytti jo kymmenen ja on ensimmäisten eurovaaliensa jälkeen ollut mukana äänestämässä kunnanvaltuutettuja, kansanedustajia ja Talja Halosta pelsidentiksi parikin kertaa.
Vaalisalaisuus ja perherauha ovat olleet vaarassa, kun lapsi on äänestyskopissa kurkkinut lappuun raapustamaani numeroa ja kajauttanut: Iskä laittoi eri numeron!
Erohan meille tuli, mutta se on toinen tarina, eikä johdu (pelkästään) poliittisista erimielisyyksistä.
Muuten vaalit tahi äänestyskopit eivät ole aiheuttaneet ahdistusta perheessämme, päinvastoin. Pääsiäislomalla tytär viihdytti seuruettamme, ei virpomalla tai munia maalaamalla, vaan järjestämällä vaalit.
Äänestä Vuoden Tipu -prosessi hoidettiin kaikkien vaalitaiteen sääntöjen mukaan. Oli lipukkeita ja leimoja, esitteitä ja ehdokkaiden kehumista. Ne tosin suoritti ihminen, koska pienet koristetiput eivät osaa puhua.
Tipi oli täsmällinen ja tanssitaitoinen tyttö, jonka heikkoudeksi mainittiin huono huumorintaju. Topi oli muuten pöljä, mutta taitava sellisti ja Töpö hyvä laulamaan.
Me aikuiset otimme vaalit vähintään yhtä vakavasti.
– Ei, ei! En missään tapauksessa voi tehdä valintaani näin vajavaisilla tiedoilla! Haluan tietää ehdokkaista lisää, parahti eräskin mummu.
Vaalit toimitettin ja Vuoden Tipuksi valittiin kuudella äänellä Tipi. Täsmällisyys ja huolellisuus rankattiin huumorintajua korkeammalle, vaikka parin vuorokauden mittaisen vaalikamppailun aikana naurettiin taatusti keskivertovaaleja enemmän.
Tipuvaalien päätoimitsija oli tietenkin napannut vaaleihin piirteitä Idolsista, Talentista ja muista television pudotuspeleistä.
Vuoden Tipuksi rankattu Tipi sai kokea myös suosion karvaat puolet. Leikkisä pajunkissamme Sikuriina pyöritteli sitä kynsissään niin, että kaikki katsojat kiljuivat. Tipu milloin lensi ilmassa, milloin liukui pitkin lattiaa. Kissan hampaisinkin Tipi-parka joutui.
Huviajelunsa jälkeen Tipin olemus oli vähemmän huoliteltu. Reissussa rähjääntyy ja julkisen, poliittisen eläimen osa voi olla raadollinen. Sen tietävät myös Brysselin ja Suomen välillä suhaavat ihmispoliitikot.
Siitä huolimatta tipuäänestys valoi toivoa, että tulevat sukupolvet käyvät uurnille reippain ja iloisin mielin. Myös sunnuntain eurovaaleissa.
– Kaikkien pitää osallistua äänestämiseen, koska se on kivaa, tietää Ilona Pee, 10 vee.
Kolumni on julkaistu aiemmin Vasemmistonaisten Pippuri-lehdessä.
uutiskirje 