Pakkasen, lumen ja rännän kohmettama Suomi herää henkiin juuri nyt. Kesätapahtumien vyöry alkoi viikon puolivälissä. Porissa kuunnellaan urkumusiikkia, Tampereella vokaalimusiikkia, Vantaalla jazzia ja Ilmajoella klassista. Pelkästään kesäkuussa Suomessa järjestetään alan kattavimman luettelon mukaan 79 musiikkifestivaalia.
Pohjolan kesä on lyhyt, mutta kiihkeä. Elokuun puolivälin jälkeen tapahtumia ei juuri ole. Kahdessa kuukaudessa on ehdittävä kaikki. Sitten koittaa pimeys.
Tänä viikonloppuna kaksi tapahtumaa nousee yli muiden.
Sunnuntaina valitaan europarlamentti ja kolmetoista suomalaista euroedustajaa riippumatta siitä, mikä on äänestysprosentti. Jos hyväosaiset käyttävät ahkerasti äänioikeuttaan ja huono-osaiset eivät, niin Suomesta vain hyväosaisten ääni kuuluu EU:ssa seuraavat viisi vuotta. Niin yksinkertaista on tämä vaalimatematiikka.
Jo tänään käynnistyy Tampereella kesän mittavin tapahtuma. TUL:n 11. liittojuhlat kestävät Tampereella yhdeksän päivää ja kokoavat arviolta 30 000 liikunnan harrastajaa. Se on valtava näyttö vuonna 1919 perustetulta kansalaisjärjestöltä, jota ei juuri otsikoissa näe, koska Työväen Urheiluliitto ei vuoden 1993 järjestöuudistuksen jälkeen ole osallistunut huippu-urheiluun.
Huippujen sijaan TUL:n voi hyvällä syyllä sanoa keskittyvän kansan liikuttamiseen. Sen seuroissa 120 000 ihmistä hoitaa ja kohottaa kuntoaan viikoittain. Kansanterveyden näkökulmasta TUL on korvaamaton järjestö. Tämä Viikkolehti, joka on myös liittojuhlan virallinen tapahtumalehti, kertoo TUL:n ällistyttävän monipuolisesta toiminnasta.
Itsekin entisenä hiihtäjänä ja juoksijana urheilin tietysti TUL:n riveissä. Erityistä ylpeyttä koin juoksuradalla, koska tuhannelle metrille sännättiin Pyhtään Voiman virallisessa viherpunaisessa urheilupaidassa. Hiihtokilpailuissa oman seuran pukuja ei ollut.
Jos ei aika nyt ihan kultaa muistoja, niin Pyhtäällä oli 1970-luvulla kaksi seuraa ylitse muiden. Toinen oli Voima, toinen porvarien Kisa. Yhtä tärkeää kuin oma voitto Kirkonkylän kentällä oli porvariseuran kilpakumppanien lyöminen. Luokkataistelua käytiin 14-vuotiaana kaikilla rintamilla.
Myös hiihtäjänä sain voimaa nimenomaan vastakkainasettelusta.
Tänä päivänä on mahdotonta ymmärtää, miten suomalaisia huippu-urheilijoita sorsittiin vielä 1970-luvulla vain siksi, että he urheilivat TUL:n riveissä. Yhden huippunsa tämä vaino saavutti vuonna 1976 Innsbruckin talviolympialaisissa. Kemin Intoa edustanut Eero Ruonala oli pakko valita olympiajoukkueeseen hirmukuntonsa perusteella. Olympialaisissa Ruonala ei kuitenkaan päässyt hiihtämään yhtään matkaa. Osallistuminen viestiin tyssäsi siihen, että yksi edustajista kieltäytyi hiihtämästä samassa joukkueessa ”punikin” kanssa.
Kansan Uutiset seurasi lähes päivittäin Eero Ruonalan kohtelua. Kun miehelle valkeni, ettei häntä päästetä ladulle, hän pohti lähtevänsä kesken kotiin. Kymmenet myötätuntoiset lukijat ottivat yhteyttä Kansan Uutisiin ja tarjoutuivat talkoisiin kustantamaan Eepin kotimatkaa.
TUL:n miehen nurja kohtelu antoi 14-vuotiaalle ikuiseksi lupaukseksi jääneelle hiihtäjälle vimmatusti voimaa harjoitteluun. En tiennyt sitä mielikuvaharjoitteluksi, kun yksinäisillä lenkeillä lumisessa metsässä eläydyin TUL:n Ruonalaksi ja kostoksi löin kaiken maailman Juha Miedot mennen tullen. Olin ylivoimainen nimenomaan siksi, että olin työläisurheilija, mutta Mieto pelkkä porvari.
En leppynyt, vaikka Suomi ottikin Innsbruckissa Miedon johdolla olympiakultaa.
Kaikkein varhaisin TUL-muistikuvani on ilmeisesti järjestön 50-vuotisjuhlista, jotka huipentuivat Olympiastadionilla kesällä 1969. Juhliin matkattiin Voiman tilausbussilla. Olin 7-vuotias.
Ensimmäisessä muistikuvassa olin eksyä massiivisella stadionilla, koska lähdin hetken mielijohteesta jäätelönmyyjän perään. Väntin Unto ehti viime hetkellä perään.
Toisessa muistikuvassa ollaan kotimatkalla. Bussissa oli mennen tullen vapaasti nautittavissa kori tai pari limonadia, silloin harvinaista herkkua. Liika limonadi ja jäätelö saivat nuoren työläisurheilijan oksentamaan. Pylvänäisen Börje seisoi liikkuvan bussin avoimessa oviaukossa ja heitti virnistellen oksennuspusseja metsään.
Unto, Börje ja heidän kaltaisensa työläismiehet pitivät meidät pikkukossit liikkeessä toimimalla mittamiehinä, ajanottajina, lähettäjinä, autokuskeina ja suksihuoltajina. Työväenliikkeessä osattiin kolmas sektori luonnostaan. Sanan keksivät neropatit paljon myöhemmin.
uutiskirje 