Syrjäytetystä Manuel Zelayasta, 56, ehti tulla Hondurasin lähihistorian suosituin presidentti. Tähän saavutukseen vaadittiin poikkeuksellisia tekoja: kerrankin presidentti yritti tehdä edes jotain köyhien aseman parantamiseksi maassa, jonka köyhyysasteeksi arvioidaan 70 prosenttia. Zelayan ohjelmaan kuului esimerkiksi minimipalkan nostaminen viime tammikuussa 157 dollarista 280 dollariin (200 euroon).
Vastustajien mukaan Zelaya oli Venezuelan Hugo Chávezin kaltainen vasemmistopopulisti, joka pyrki yksinvaltaan.
Karjatilallinen
liukui vasemmalle
Zelayan tausta ei ole mitenkään vasemmistolainen, vaan Hondurasin poliittiselle eliitille aivan tavallinen. Hän on toiminut sekä liikemiehenä että karjatilallisena.
Hondurasin poliittista elämää on vuosikymmeniä hallinnut kaksi oikeistopuoluetta, liberaalipuolue (PLH) ja kansallispuolue (PNH). Zelaya valitsi jo nuoruudessaan liberaalipuolueen ja toimi vuodesta 1985 lähtien useissa poliittisissa tehtävissä, mm. kansanedustajana ja ministerinä.
Jo ministerinä Zelaya teki joitakin ”epätyypillisiä” aloitteita. Syksyn 2005 presidentinvaalikampanjassa Zelayan ero kansallispuoluetta edustaneeseen päävastustajaan oli selvä. Esimerkiksi Hondurasia rankasti riivaavaan jengirikollisuuteen Zelaya esitti keinoksi poliisien määrän kaksinkertaistamista, mutta myös koulutusta ja sosiaalipolitiikkaa. Vastustajan kampanjan keskeinen teema oli kuolemanrangaistuksen palauttaminen.
Zelayan presidenttikaudella asetelma kärjistyi yhä enemmän siihen, että vähävaraiset, vasemmisto ja ay-liike tukivat Zelayaa, kun taas perinteinen eliitti alkoi pelätä asemiensa puolesta.
Zelayan kiistanalaisiin toimiin kuuluu se, että hän vuonna 2007 määräsi kaikki sähköiset tiedotusvälineet varaamaan päivittäin kaksi tuntia hallituksen ohjelmalle.
Myös ulkopolitiikasta tuli kiistakysymys, kun Zelaya alkoi lähentää maataan Venezuelan leiriin. Honduras liittyi viime syksynä Chávezin ideoimaan Amerikan kansojen bolivarilaiseen liittoon eli ALBA:an. Siihen kuuluvat Venezuela, Kuuba, Ecuador, Bolivia, Nicaragua, Honduras sekä kolme pientä Karibian saarivaltiota.
Presidentillä
vain yksi kausi
Hondurasin poliittinen kriisi kiertyi viime kuukausina Zelayan suunnitteleman kansanäänestyksen ympärille. Zelayan kannattajat ja vastustajat järjestivät säännöllisesti mielenosoituksia hankkeen puolesta ja sitä vastaan.
Kansanäänestyksessä – joka oli määrä pitää sunnuntaina – oli tarkoitus kysyä mielipidettä siihen, pitäisikö Hondurasin perustuslakia uudistaa. Jos vastaus olisi ollut myönteinen, olisi marraskuun vaalien yhteydessä voitu valita perustuslakia säätävä kansalliskokous.
Kansanäänestys olisi ollut neuvoa-antava, siis ei sitova. Käytännössä tietysti selvä kyllä-äänten voitto olisi antanut Zelayalle vahvan mandaatin perustuslain muuttamiseen.
Zelayan mukaan nykyinen perustuslaki toimii jarruna, joka rajoittaa tosiasiallisen poliittisen vaikuttamisen eliitille ja vanhoille mahtisuvuille. Perustuslaki on vuodelta 1982, keskeltä pahinta sotilasvallan ja vasemmistovainojen aikaa.
Yksi kiistellyimmistä kysymyksistä oli Zelayan esitys siitä, että perustuslaissa sallittaisiin presidentille jatkokausi. Nykyisen perustuslain mukaan presidentti voidaan valita vain yhdeksi nelivuotiskaudeksi.
Kiista kiertyi
perustuslakiin
Viime viikolla jännitys kiristyi. Hondurasin korkein oikeus tuomitsi kansanäänestyksen perustuslain vastaiseksi. Hondurasin perustuslaissa nimittäin erikseen kielletään muuttamasta tiettyjä perustuslain kohtia kuten juuri presidentin vaalikautta.
Myös parlamentti, oikeuskansleri ja keskusvaalilautakunta tuomitsivat kansanäänestyksen. Armeijan johto kieltäytyi jakamasta äänestyslipukkeita ja valvomasta äänestyksen turvallisuutta.
Zelaya erotti viime keskiviikkona armeijan komentajan, mutta korkein oikeus tuomitsi erottamisen perustuslain vastaiseksi.
Zelaya piti kiinni siitä, että kansanäänestys järjestetään, kun taas vastustajat kehottivat boikotoimaan sitä. Vastustajien joukkoon oli liittynyt suurin osa Zelayan omasta liberaalipuolueesta.
Sunnuntaiaamuna, muutamaa tuntia ennen kuin kansanäänestys olisi alkanut, sotilaat pidättivät Zelayan ja paiskasivat hänet Costa Ricaan lähtevään lentokoneeseen. Iltapäivällä parlamentti erotti Zelayan ja valitsi jäljellä olevaksi kaudeksi, tammikuun 27. päivään asti vt. presidentiksi parlamentin puhemiehen Roberto Michelettin. Myös Micheletti kuuluu liberaalipuolueeseen.
Yhdysvallat
tuomitsi
Vallankaappaus on maailmalla tuomittu harvinaisen yksituumaisesti. Maanantaihin mennessä näin ovat tehneet ainakin YK:n pääsihteeri Ban Ki Moon, Euroopan unioni, Amerikan maiden järjestö OAS, ALBA-maat ja useat yksittäiset maat kuten Yhdysvallat. Samoin esim. Kolumbian oikeistohallitus on Venezuelan rinnalla tuominnut kaappauksen.
Barack Obaman Yhdysvallat on korostetusti halunnut reagoida toisin kuin George W. Bushin hallitus Chávezin vastaiseen kaappausyritykseen Venezuelassa vuonna 2002. Tuolloin Yhdysvallat hiljaa hyväksyi 48 tuntia kestäneen kaappauksen. Myöhemmin kävi ilmi, että CIA todella oli ollut mukana kaappauksen suunnittelussa.
Obama tuomitsi kaappauksen sunnuntaina. Yhdysvaltain ulkoministeriö ilmoitti, että se tunnustaa vain Zelayan Hondurasin lailliseksi presidentiksi. Nimettömät virkamieslähteet kertoivat amerikkalaismedialle, että Yhdysvaltain lähetystö oli etukäteen useita kertoja varoittanut Zelayan vastustajia, ettei kaappaukselle tule tukea.
Yhdysvallat korosti, että kriisi on ratkaistava neuvottelemalla eikä ulkopuolisille sotilasinterventioille ole sijaa. Tämä lienee tulkittava varoitukseksi Venezuelalle, joka syyttää Hondurasin kaappauksesta CIA:ta.
Yhdysvaltain ja Venezuelan välit ehtivät hieman parantua viime viikolla, kun maat sopivat suurlähettiläiden palauttamisesta toistensa pääkaupunkeihin.
lehti 