Viikon aikana on muisteltu monin eri tavoin sitä, kuinka ensimmäinen ihmisen astui Kuun pinnalle 40 vuotta sitten. Yleisradio on esittänyt viikon aikana mahtavan Kuu-paketin, jonka huipennus ilman muuta oli lauantaina esitetty Kuustudio 1969, jossa seurattiin minuutti minuutilta sitä, kuinka Neil Armstrong lopulta työnsi jalkansa Kuun pinnalle.
Kuuta katsoi 40 vuotta sitten tv:n kautta samaan aikaan yli 700 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa. Jo sekin oli mahtava saavutus siihen aikaan ja kertoo, miten Kuu voi ihmistä kietoa myös tässä mielessä.
Niin tohkeissaan Suomessa kuustudion asiantuntijat olivat historiallisesta askeleesta, että Armstrongin legendaariset ensimmäiset sanat Kuussa jäivät noteeraamatta. Ehkä mokaan vaikutti ainakin osaltaan myös hieman pätkivä radioyhteys Maan ja Kuun välillä.
Kuustudio 1969 on ylipäätään vallan mainio ajankuva 1960-luvun lopun tv-maailmasta. Nykyajan ihmistä voi hämmästyttää muun muassa se, että pitkän studiopöydän ääressä asiantuntijaherrat (naisia ei ohjelmassa näkynyt) vetelivät autuaina hermosauhuja – kiihkeimmin tiedeikoni Pertti Jotuni nautinnollinen ilme kasvoillaan.
Jos on tämän viikon aikana seurannut koko Ylen eri kanavien tarjoaman Kuu-aineiston ja päälle vielä muiden kanavien pätkät, niin itseään voi kohta alkaa pitää jonkinlaisena kuulentojen asiantuntijana.
Kuun valloitus oli myös osa kylmän sodan taisteluja. Tämän taistelun voitti Yhdysvallat 6–0 ja kakkoseksi jäi suuri ja mahtava Neuvostoliitto, vaikka sekään ei ilmeisesti kovin kaukana ollut täydellisestä onnistumisesta.
Vaikka Neuvostoliitto ei saanutkaan kosmonauttiaan Kuuhun asti, niin sekin ehti jättää Kuun kamaralle melkoisen määrän avaruusromua miehittämättömillä kuualuksillaan. Neuvostoliitto lähetti Kuuta kohti kaikkiaan 24 Luna-nimistä alustaan, joista suurin osa myös telakoitui Kuuhun ja osa palasi näytteitä mukana Maahan. Osa murskautui epäonnistuneen laskun takia Kuun pintaan.
Harva muistaa, että samaan aikaan kun Armstrong ja Byuzz Aldrin tallustelivat kuuhiekassa, venäläinen Luna 15 kiersi Kuuta Apollon yhteysaluksen kanssa ristikkäisellä radalla, kaikkiaan 52 kertaa.
Lopulta Luna 15 törmäsi 21. heinäkuuta Kuun Vaarojen mereen suurin piirtein samaan aikaan, kun amerikkalaiset astronautit valmistautuivat kuumoduulissaan nousuun.
Ihmisen matka Kuuhun on kuin tieteiskertomus. Nykyihmistä hämmästyttää, miten tämän päivän näkökulmasta loppujen lopuksi alkeellisten tietokoneiden varassa koko kuuprojekti olii. Hanke kokikin monta läheltä piti -tilannetta, joista kaikista ei julkisuudessa – ainakaan vielä – ole kerrottu.
Kaikki eivät lukemattomista todisteista huolimatta usko ensimmäistä kuulentoa vieläkään todeksi. Yhä elää tarinoita siitä, kuinka koko spektaakkeli olisi lavastettu Hollywoodin elokuvastudioilla tai sitten kuvattu jossakin amerikkalaisella hiekkakuopalla tai Grand Canyonin jylhissä maisemissa. Teuvalainen keihäänheiton kultamitalimies (Tokio 1964: 82,66) Pauli Nevala muun muassa on yksi niistä, joka toistaa tällaista uskomustaan kiven kovaa, muun muassa jälleen viime viikolla lehtihaastattelussa.
Nevala ei varmasti ole ainoa, joka epäilee salaliittoa ja petkutusta. Jokainen vähänkin erikoinen arkijärkeen sopimaton tapahtuma saa mielikuvituksen helposti liikkeelle – ja sopan hämmentäjiä löytyy aina, varsinkin, jos sillä voi jotenkin rahastaa.
Ennakkoluuloinen ja salaliittoihin taipuvainen ihminen voi perustella kantaansa – ainakin omasta mielestään – myös täysin järkeenkäyvästi.
Kuun valloitukseen ei uskonut entinen naapurin mieskään. Tämän vakaan ikaalislaisen pientilan isännän mukaan Kuuhun meneminen on mahdotonta: ”Käsittäähän sen nyt jokainen, että aurinko hohtaa päivällä kuumuutta ja yöllä Kuu hohkaa kylmyyttä. Eihän niihin voi kukaan jalallaan astua!”
uutiskirje 
