Niillä on Abba ja meillä murheellisten laulujen maa. Ne ovat ymmärtäväisiä, moderneja ja osaavat puhua tunteistaan, me vaikenemme kahdella kielellä.
Miika Nousiaisen parin vuoden takainen esikoisromaani Vadelmavenepakolainen kertoo suomalaisesta miehestä, jonka hartain toive on tulla ruotsalaiseksi. Kukapa meistä ei haluaisi olla kauniimpi, fiksumpi ja elää maailman demokraattisimmassa valtiossa?
Kirja naurattaa kärjistetyillä ruotsalaiskuvauksillaan, mutta silti itsetuntoa nakertaa ajatus: Ruotsalaiset tekevät kaiken paremmin.
Aivan ylivoimaisia ne ovat ainakin populaarimusiikin, tv-sarjojen ja elokuvien saralla. FST5 esittää jatkuvasti hienoja ruotsalaistuotantoja, jotka jäänevät monelta näkemättä. Vain siksi, että ne tulevat ”väärältä” kanavalta.
Muun muassa jo uusintanakin esitetty Aatteen asialla (Upp till kamp) kuvasi neljän, taustaltaan erilaisen nuoren taivalta 1960-luvun puolivälistä 70-luvulle.
Vanhat uutisfilmit ja fiktiivinen tarina nelikon ystävyydestä ja poliittisesta heräämisestä muodostivat saumattoman ja koukuttavan kokonaisuuden. Pääosien esittäjät ovat niin taitavia, että vähän väliä unohti, ettei kyseessä ole dokumentti.
Entäpä sitten Mikael Persbrandt Gunvald Larssonina Beck-sarjassa ja Ola Rapace Stefan Lindmanina uusissa Wallander-elokuvissa… Ah!
Ruotsalaiseen pop-kulttuurin osaamiseen lasken myös ihanat sisustuslehdet. Karamelliä silmille ja todellisuuspakoa arjen kaurapuurosta. Päinvastoin kuin ruotsalaiset dekkarit, jotka eivät pakene mitään, varsinkaan arkea.
Kollegan mielestä Stieg Larssonin trilogia naisia vihaavista miehistä on maailman paras dekkarisarja. Minä en menisi ihan niin pitkälle, vaikka myönnänkin Larssonin ansiot. Hän ei kuitenkaan ole ainoa ruotsalaisdekkaristi, joka esittää murhatarinan avulla raskasta kritiikkiä paitsi ruotsalaista kansankotia, milloin mitäkin yhteiskunnallista kipupistettä kohtaan.
Tärkeintä ei ole se kuka murhasit ja kenet, vaan miksi kukaan ylipäänsä murhaa ketään ja miksi ihmisillä on paha olla (kuinka ruotsalaista!).
Henning Mankellilta ilmestyy lokakuussa vihonviimeinen Wallander-kirja, järjestyksessään kymmenes. Kära Julgubben, tiedät mitä tehdä.
uutiskirje 
