Köyhien pankin luoja perusti nyt uudenlaisen opinahjon:
Köyhien pankin isänä pidetty bangladeshilainen Muhammad Yunus ravistelee nyt korkeakouluopetusta Thaimaan pääkaupungissa Bangkokissa.
Koulutus pitää kytkeä elämään todellisen kokemuksen ja toiminnan kautta, sanoo Yunus, 69, joka sai vuonna 2006 Nobelin rauhanpalkinnon köyhille lainoja jakavan Grameen-pankin perustamisesta.
Hän perusti elokuussa Yunus-keskuksen Bangkokin Aasialaiseen teknologia-instituuttiin (AIT).
AIT:n opetus edistää kestävää kehitystä, ja sen Yunus-keskusta tukee muun muassa Ruotsin kehitysapuvirasto Sida.
Menetelmänä
oppia tekemällä
Myöhemmin syksyllä avattava keskus haluaa helpottaa maaseudun köyhyyttä rohkaisemalla asukkaita parantamaan elinehtojaan.
– Haluamme opiskelijoita, joita omien yhteisöjensä elinolojen kohentaminen kiinnostaa, Yunus kertoo.
Hänen mukaansa kyseessä on toiminta- eikä tutkimuskeskus.
– Emme tuota tutkielmia tai kannusta opiskelijoita kirjoittamaan väitöskirjaa. Haluamme heidän suunnittelevan omat ohjelmansa paikallisyhteisöjen auttamiseksi. Ohjelman toteuttamalla saa tutkinnon suoritetuksi muutamassa vuodessa.
Menetelmänä on tekemällä oppiminen: – Opettajat ovat takapenkkiläisiä, joille opiskelijat kertovat suunnitelmistaan ja niiden toteutuksesta. Opettajan tehtävä ei ole arvostella, vaan saada lisää tietoa.
Nobelisti sanoo olleensa aina sitä mieltä, etteivät nuoret kuulu luentosaliin.
– Heillä on valtavasti energiaa ja voimavaroja muuttaa asioita. Heidän pitäisi mennä ulos, tarttua ongelmiin ja yrittää ratkaista ne.
Kyläläisten
kanssa yhdessä
Yunus on oppiarvoltaan filosofian tohtori. Yliopistosta lähdettyään hän perusti ruohonjuuritason pankin köyhään kylään.
Hänen mukaansa väitöskirjan tekijöitä kyllä riittää, mutta nyt tarvitaan niitä, jotka alkavat ratkoa ympäristöön, maatalouteen, köyhyyteen ja terveydenhuoltoon liittyviä ongelmia kyläläisten kanssa.
– Jos tulokset ovat hyviä, nämä opiskelijat antavat esimerkin koko maalle.
Yunusin mukaan akateemisen ja todellisen maailman välissä on liikaa kuiluja ja professoreilta puuttuu käytännön tietoa.
– He elävät norsunluutorneissa. Elämä on yhdistettävä opetukseen, koska elämä muuttuu. Opetus laahaa jäljessä, vaikka sen pitäisi olla edellä. Opetuksen tulisi jakaa ihmisille tietoa tulevaisuudesta, jotta he löytävät sinne.
Maataloudesta
ei pikavoittoja
Maataloudessa ei ole nähty suuria harppauksia sitten 1960-luvun vihreän vallankumouksen, ja ruoan kysyntä kasvaa tarjontaa nopeammin, Yunus muistuttaa.
Tiede ja raha ovat hänen mukaansa keskittyneet jännittävämpiin aiheisiin, kuten informaatioteknologiaan ja kännyköihin.
Koska maatalous ei tarjoa pikavoittoja, siitä on tehtävä sosiaalinen tuotannonala.
– Rikastumisen sijasta voi vaikuttaa yhteiskuntaan, Yunus sanoo. Hän uskoo, että nuori opiskelijapolvi voi löytää siitä sisällön elämälleen.
lehti 