Kolmannen sektorin työllistämisrahat leikkaantumassa

Työttömien yhdistykset hädissään

Työttömien yhdistykset ovat hädissään työllistämistoimintansa puolesta, kun työministeriöstä kuuluu viestiä, jonka mukaan Suomi mukautuu ensi vuoden alusta EU:n niin sanottuun de minimis -käytäntöön.

Työministeri Anni Sinnemäki kuitenkin rauhoittelee ja lupaa tukensa sosiaalisille yrityksille.

– Totiseksi vetää, sanoo Työttömien valtakunnallinen yhteistoimintajärjestön puheenjohtaja Lea Karjalainen. Hän on viikonlopun ajan vastannut pelästyneisiin puheluihin työttömien yhdistyksistä ympäri maan.

– Suurin osa työllistämistämme ihmisistä jää ilman töitä, jos käytäntö astuu voimaan. Nämä ihmiset joutuvat toimeentulotuelle, ei heille juuri muuta ole tarjolla, Karjalainen sanoo.

Työpajoista urheiluseuroihin

De minimis -käytäntö tarkoittaa, että siirtymäajan jälkeen esimerkiksi työttömien yhdistys ei voisi saada yhteiskunnan tukea pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen enempää kuin 200 000 euroa kolmen vuoden aikana. Sama koskee kaikkia kolmannen sektorin toimijoita, jotka työllistävät yhteiskunnan tuella. Niihin kuuluvat esimerkiksi työpajayhdistykset ja kuntien säätiöt.

Se voi koskea urheiluseurojen palkkatukityöllistämistä siinä missä yhdistysten ylläpitämää koululaisten iltapäivätoimintaa tai kylätalkkaripalvelua.

Kun työvoimapoliitiikka on tähän asti ollut suosiollinen kolmannen sektorin toimijoille, ovat kunnat perustaneet säätiöitä ja yhdistyksiä hoitamaan hommaa.

Muualla EU:ssa de minimis -menettely astui voimaan jo vuonna 2006. Suomi on lykännyt sitä kahdesti. Työttömien yhdistyksen saaman viestin mukaan enää sitä ei aiota lykätä, koska Suomen erityiskohtelulle ei ole perusteluja.

Vapaa kilpailu tukityöllistämiseen

De minimis -menettelyn takana on ajatus, että vapaaseen kilpailuun ei saa puuttua. Kaikki yhdistykset tai yritykset, jotka tuottavat palveluja, kuuluvat menettelyn piiriin riippumatta siitä, ovatko ne yleishyödyllisiä vai eivät. Vain vammaiset ovat poikkeus.

– Tässä on uutta se, että myös kansalaisjärjestötoiminta julistetaan elinkeinotoiminnaksi. Avoimet markkinat edellyttävät, että emme vääristä kilpailua, Karjalainen määrittelee ja ihmettelee, kuka lopulta kilpailee kolmannen sektorin kanssa vaikeasti työllistettävien työllistämisestä.

Karjalainen huomauttaa myös siitä, että kolmannen sektorin työllistämistoimien alasajo nostaa esimerkiksi kuntien työllistämissakkoja. Kunta joutuu korvaamaan Kelalle puolet pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuesta, jos näihin ei kohdisteta työllistämistoimia.

200 000 euroa on pieni raha kasvavan pitkäaikaistyöttömyyden torjunnassa. Pahimmin käytäntö iskisi suuriin toimijoihin.

– Rajojen saavuttamiseksi ei tarvitse palkata kovin monta työntekijää, sillä nyt tuki yhtä työntekijää kohti kolmannella sektorilla on 12 000 euroa vuodessa.

Tällaisia isoja yksiköitä löytyy työttömien yhdistyksistä esimerkiksi Helsingistä, Kaarinasta, Turusta ja Tampereelta. Yhteensä työttömien yhdistykset työllistävät vuosittain noin 6 000 pitkäaikaistyötöntä.

Karjalaisen työministeriöstä saama viesti kuuluu, että asialle ei voida mitään.

– Emme ihan tätä usko, Karjalainen toteaa ja kyselee kokemuksia muista EU-maista.

Sinnemäki rauhoittelee

Työministeri Anni Sinnemäki (vihr.) kuitenkin rauhoittelee kolmatta sektoria. Hän totesi maanantaina syksyn työllistämisrahoja käsitelleessä tiedotustilaisuudessa, että de minimis -tukien jatkolle etsitään työministeriössä kolmatta sektoria tukevaa ratkaisua syksyn aikana.

Sinnemäki totesi de minimis -tukien koskevan yritysmuotoista toimintaa.

– Käymme läpi perusteellisesti, millaisille yksiköille muutos tuottaisi ongelmia. Täytyy olla huolellinen sen suhteen, että sosiaalisten yritysten työllistämismahdollisuudet eivät heikkene, erityisesti niin, että järjestötoiminnan mahdollisuudet eivät kärsi tästä, hän sanoi ja lupasi palaveria kolmannen sektorin kanssa.

Puhetta on ollut ryhmäpoikkeusasetuksesta, joka edellyttäisi, että pitkäaikaistyöttömät rinnastettaisiin vajaakuntoisiin tai ”epäedullisessa asemassa oleviin työntekijöihin”. Sen haitta on kuitenkin, että tuen määrästä vähintään 50 prosenttia pitäisi hankkia omalla toiminnalla.

– Meillä tuen määrä on nykyisin sata prosenttia, Karjalainen toteaa.

– Arvaat, miten toiminnalle käy, jos se putoaa puoleen.

Hän pitää sekä de minimis- että ryhmäpoikkeusasetusta katastrofina.

– Jopa siirtymäajan 500 000 euroa on raha, joka kuluu isoissa yksiköissä alle puolen vuoden, hän sanoo.

Karjalainen ihmettelee sitäkin, miltä vuosilta siirtymäjakson 500 000 euroa laskettaisiin.

– Jos puhutaan vuosista 2008, 2009 ja 2010, on tuo 500 000 euroa ylitetty vähän joka paikassa. Silloin olisi jo kustu housuun ja valmiiksi maksuvelvollisia.

Karjalainen toteaa, että esimerkiksi jo de minimis -käytännön piiriin saatetussa starttirahajärjestelmässä sallitun tukimäärän ylittäjä on velvollinen maksamaan rahat takaisin sakkojen kera.