Oma koti on jokaisen perusoikeus. On koti sitten oma asunto, vanhainkoti, palvelutalo tai muu tuettu asumismuoto. Koti ei ole siltojen alla, yömajoissa, toisten nurkissa tai kadulla.
Tilastosta riippuen Suomessa lasketaan olevan 7 500–8 000 asunnotonta. Asunnottomuutta on eniten Helsingissä, mutta muut kaupungit tulevat kiltisti perässä. Vailla vakinaista asuntoa ry:n mukaan asunnottomien määrä on todellisuudessa tilastotietoja suurempi.
Vaikka pitkäaikaisasunnottomuutta on saatu Suomessa laskuun, on asunnottomien määrä kuitenkin noussut. Tästä ilmiöstä uutisoi Kansan Uutiset 18. maaliskuuta. Syy asunnottomuuden lisääntymiseen on yksinkertainen, asuntojen puuttuminen. Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja on aivan liian vähän tarjolla. Vuokra-asuntoja on Helsingissä tarjolla lähes vain yksityisillä markkinoilla. Hinnat ovat kohtuuttomia, joihin vain eliitillä on varaa. Vuokra-asunnot ovat tuottava bisnes yksityisille vuokraajille ja lisätulo monelle yritykselle.
Viime päivinä olemme saaneet lehdistä lukea vuokra-asuntoihin liittyvää uutisointia, jossa päätähtenä on kepulainen tanssisankari, eikä lööppinä ole ollut päätös rakentaa uusia edullisia vuokra-asuntoja. Kanki ei ole taipunut kerrostalotyömaalla, vaan kokouspöydässä, kun kokouspalkkioita on päätetty.
Päihde- ja mielenterveysongelmat kulkevat usein käsi kädessä asunnottomuuden kanssa. Työssäni Pelastusarmeijan hoitokodissa Tampereella näen tämän suhteen joka päivä. Pitkäaikaisasunnottomuutta ei ole hoidettu niin hienosti, kuin juhlapuheissa kerrotaan. Ongelmana on oikeanlaisen kodin puuttuminen. Päihde- ja mielenterveyskuntoutujalle paras vaihtoehto ei aina ole oma yksiö. Seinät yksinään eivät tuo onnea, vaan ihmisen tarpeiden mukaiset palvelut.
Päihdekuntoutujille on tarjolla liian vähän tuettuja asumispalveluita. Kaupunkien tulee vuokra-asuntojen lisäksi rakentaa lisää palvelutaloja päihde- ja mielenterveyskuntoutujille. On elvyttävää, järkevää ja sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa rakentaa vuokra-asuntoja ja tarjota oikeanlaisia asumispalveluita.
Asunnottomuus on sukupuolittunut. Lähes 90 prosenttia asunnottomista on miehiä. Miesten asunnottomuuteen on yleensä johtanut ero puolisosta, työttömyys ja päihdeongelmat. Naiset kärsivät samoista ongelmista. Lisäksi kuitenkin naisiin kohdistuva väkivalta ajaa heidät ulos kodeistaan kodittomiksi. Kriisimajoituksen tarve voi olla erilainen, mutta se onko mies vain nainen, ei poista sitä tosiasiaa, että apua on saatava ja pysyvä oma koti on jokaisen perusoikeus.
Asunnottomuuden lopettaminen on muutakin kuin seinien rakentamista ihmisten ympärille. Moni asunnoton on korviaan myöten veloissa. Kunnissa on usein vain yksi velkaneuvoja, isommissa kunnissa heitä on muutamia. Kuitenkin neuvontaan joutuu pahimmassa tapauksessa jonottamaan jopa puoli vuotta. Purkamalla näitä jonoja ja saamalla velkaantuneiden asiat paremmalle tolalle, voidaan helpottaa ja ennaltaehkäistä asunnottomuutta, puhumattakaan inhimillisen kärsimyksen vähenemisestä.
Pieni viilaus voitaisiin myös tehdä lakiin: pikavipit laittomiksi. Tästä pitäisi kaikkien tolkun ihmisten olla samaa mieltä. Miksi asiaa ei ole jo ratkaistu? Kuka voittaa, kun ihminen on taloudellisessa ahdingossa ja velkaantuu pikavippien vuoksi?
Asunnottomuus voidaan poistaa ja estää ennalta, jos niin päätetään. Rakentaminen elvyttää, senhän sanovat kaikki poliitikot, niin kunnissa kuin eduskunnassakin. Missä sitten viipyvät edulliset vuokra-asunnot? Onko se raha mennyt jonkun toisen pussiin? Veronkevennykset veivät muutaman kerrostalon ja palvelutalon henkilökuntineen. Taisipa siinä samassa mennä lisärahat kunnille, joilla olisi voitu palkata lisää sosiaali- ja terveysalan ihmisiä tekemään töitä asunnottomuuden poistamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi.16 uutta asuntoneuvojaa ympäri Suomen eivät pysty poistamaan asunnottomuutta ilman asuntoja.
Mistä eurot siihen, että asunnottomia ei enää olisi? Pääoma- ja osinkotulojen progressiivinen verotus tuo kolikoita valtion kirstuun. Palautetaan varallisuusvero samalla, kun kerran aloitettiin verotuksen uudet tuulet.
Ilman kunnille suunnattuja varoja, ne eivät pysty hoitamaan edes lakisääteisiä palveluita niin hyvin kuin olisi tarvetta. Asunnottomuus, huono-osaisuus ja toivottomuus eivät poistu juhlapuhein vaan konkreettisin teoin ja päätöksin. Päätetään antaa lisää rahaa sosiaalitoimelle, päätetään rakentaa uusi palvelutalo, päätetään satsata koulukuraattoreihin ja terveydenhoitajiin.
Yksinkertaisesti tehdään liuta päätöksiä, jotka ovat sosiaalisesti kestäviä ja lisäävät oikeudenmukaisuutta. Voitetaan toivottomuus päätös kerrallaan.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten 1. varapuheenjohtaja
lehti 