Viime päivinä on paljonkin muistutettu eri puolilla siitä, että vihdoin ja viimein Lissabonin sopimuksen myötä EU:n huippukokouksissa päästään eroon ”kahden lautasen ongelmasta”.
Ylimääräiset lautaset eivät kuitenkaan lennä nurkkaan Lissabonin sopimuksen takia, vaan ennen muuta siksi, että nyt Suomen vihdoin omaksuma käytäntö vastaa perustuslakiamme.
Perustuslain kolmannen pykälän toisessa momentissa sanotaan, että ”valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä”. EU-politiikkaa johtaa siis yksiselitteisesti pääministeri. Asia on nyt entistäkin selvempi siksi, että Lissabonin sopimuksen myötä EU:n neuvostosta (EU:n huippukokous) tulee unionin virallinen toimielin.
Tasavallan presidentillä ei perustuslain mukaan ole roolia Suomen EU-politiikassa edes ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on perusteluissaan todennut myös, että ”valtioneuvoston valmisteluvallasta ei ole erotettu mitään asiaryhmää. Valtioneuvoston valmistelu kattaa siten myös mm. unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat asiat”.
Presidentti voi toki vaikuttaa asioiden valmisteluun ja näin tapahtuu hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (UTVA) ja tasavallan presidentin yhteiskokouksessa.
Kahden lautasen ongelman aiheutti aikanaan presidentti Martti Ahtisaari, kun hän vuoden 1994 viimeisenä päivänä vahvistaessaan perustuslain muutokset liitti mukaan lausuman, jolla hän ryhtyi tulkitsemaan perustuslakia. Ahtisaari kiisti erikoisessa kannanotossaan peruslakivaliokunnan oikeuden selittää ja tulkita lakeja. Presidentti ikään kuin asetti itsensä muiden yläpuolella katsoessaan, ettei eduskunnan kanta sido häntä.
Jostakin syystä ”kahden lautasen ongelmaa” on pidetty yllä vielä Ahtisaaren ”vallankaappauksen” jälkeenkin.
uutiskirje 
