Mennyt itsenäisyyspäivä sai minut pohtimaan itsenäisyyttä ja sen merkitystä. Itsenäisyyspäivä vaikuttaa olevan ennenkaikkea kiitollisuuden päivä. Mediassa kiitollisuus kohdistuu toisen maailmansodan suomalaisiin veteraaneihin. Televisiossa talvisodan henki muistetaan mainita useaan otteeseen. Itsenäisyyspäivänä halutaan nostattaa kansallistunnetta ja maanpuolustushenkeä.
Suomalainen itsenäisyyspäivä on monessa mielessä sodan muistopäivä, mutta vain toisen maailmansodan, jolloin uhka tuli valtion rajojen ulkopuolelta. Sisällissotaa tai sen jälkeisestä joukkotuhontaa ei muistella. En missään nimessä halua vähätellä toisen maailmansodan veteraanien uhrauksia, mutta luulisi itsenäisyyden olevan muutakin kuin sotaa, ja kiitollisuuden kohteita muutkin kuin sotaveteraanit.
Minulle itsenäisyys on muutakin kuin oikeus asua tietyllä maantieteellisellä alueella. Itsenäisyys on oikeutta toimeentuloon, terveyteen, koulutukseen ja oikeutta toteuttaa itseään yksilönä.
Minulle itsenäisyys on muutakin kuin oikeus asua tietyllä maantieteellisellä alueella.
Toisen maailmansodan lopputulos oli hyvin merkityksellinen suomalaisen vasemmiston kannalta. Rauhansopimukseen kuului vasemmistolaisten järjestöjen toimintaoikeuksien palauttaminen. SKDL:llä, ammattiyhdistysliikkeelle ja muilla vasemmistolaisilla toimijoilla oli merkittävä vaikutus hyvinvointivaltion rakentamisessa. Hyvinvointivaltioprojekti ei alkanut porvarien hyvää hyvyyttä vaan ankaran poliittisen painostuksen tuloksena.
Naisena itsenäisyyteeni on vaikuttanut erittäin merkittävästi suomalaisen naisasialiikkeen kamppailut. Naisasialiikkeen tekemä työ on antanut minulle mahdollisuuden olla yhteiskunnallinen toimija, jolla on oikeus omaan ruumiiseensa ja itsenäiseen elämään. Pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin mukainen, valtiofeministiseksikin kutsuttu, politiikka sai aikaan useita lakeja joita ilman minun ensisijainen yhteiskunnallinen roolini olisi toimia työvoiman uusintajana, eli synnyttää ja hoivata.
Erityiset kiitokset henkilökohtaisesta itsenäisyydestäni kuuluvat äidilleni, joka on tehnyt kovasti töitä elättääkseen perheemme. Äiti on aina rohkaissut minua tavoitteissani ja tukenut henkisesti vaikeissa tilanteissa. Äitini esimerkistä minusta on tullut vahva ja itsenäinen nainen.
Haluan siis esittää kiitokseni itsenäisyydestä kaikille niille jotka ovat osallistuneet pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakentamiseen ja niille jotka ovat kamppailleet tasa-arvon, sosiaaliturvan, koulutuksen ja oikeudenmukaisuuden puolesta!
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten 2. varapuheenjohtaja.
lehti 