Joulu on rauhoittumisen ja läheisistä välittämisen aikaa. Kuka välittää laitoksissa ja kotonaan yksin asuvista vanhuksista? Omaisten kortti ja soitto toki piristävät, mutta käytännön lähimmäisiä useimmille ovat heitä hoitavat työntekijät, joiden käyntiä yksinäiset odottavat kuin kuuta nousevaa. Paras joululahja kunnalta heille olisi antaa yksi tunti lisäaikaa rauhalliseen jutteluun kynttilän loisteessa ja lastenlasten kuvien katseluun.
Hyvinvointivaltion merkittävä piirre on luottamus siihen, että palvelu pelaa, ettei ketään jätetä heitteille, että aina jostakin löytyy vastuullinen henkilö ongelmien kohdatessa. Olen pohtinut paljon viime aikoina, miten luottamukselle on käymässä. Hyvinvointipalvelujen kilpailutus ja siitä johtuva epävarmuus, johtajien vastuunpakoilu ongelmatilanteissa, jatkuva kiire ja muutos sekä julkisten palveluiden moittiminen hämmentävät ihmisiä.
Hyvinvointipalvelut eivät ole vain tuote.
Kun kuulen sanan Barona, joulumieli häipyy saman tien. Yritys on lentokenttäjupakassa onnistunut julkisesti täysin pilaamaan maineensa työnantajana. Mitä ihmettä brittiläissijoittajan nykyisin omistama Barona Hoiva hakee Paltamosta, pienestä Kainuun kunnasta? Markkinoita arvelen, sillä se ilmoittaa netissä haluavansa alan markkinajohtajaksi Suomessa vuonna 2010.
Kainuun maakunta kilpailutti kotipalvelun tuottajat. Barona Hoiva voitti alhaisimmalla hinnalla. Paltamossa viisi vuotta toimintaa pyörittänyt paikallinen yrittäjä totesi, ettei voi tuottaa vanhusten kotipalvelua noin halvalla.
Barona Hoivalla ei ole ollut yhtään työntekijää Paltamossa ja mol.fi-sivuilla se hakee 22. 12. 09 mennessä vain kolmea työntekijää. Paikallinen yrittäjä joutui kilpailutuksen hävittyään irtisanomaan 15 pitkäaikaista työntekijäänsä. Omaiset eivät ole saaneet tietoa, kuka ja miten vanhuksia hoitaa 1. 1. 2010 alkaen. Voi voi, tällainen ei ainakaan lisää luottamusta.
Vetäisin glögini väärään kurkkuun, kun luin 11. 12. 09 Viikkolehdestä Vasemmistofoorumin tutkimusjohtaja Ruurik Holmin Tarvitaanko julkisia palveluja? -kolumnin. Elämme näköjään ihan eri maailmoissa.
Hyvinvointipalvelut eivät mielestäni ole vain tuote, vaan niiden tehtävä on luoda perusturvallisuutta ihmisille. Kotipalvelun varassa elävästä papasta ei ole palveluiden kilpailuttajaksi. Hyvinvointivaltion idea on huolehtia heikoimmista ja samalla tarjota palvelua kaikille laadun säilyttämiseksi. Sitä ei voi rakentaa vahvojen ehdoilla ainakaan minun vasemmistolaisessa maailmassani. Siksi vain oikeudenmukainen tulonjako ei voi olla tärkein keino, kuten Holm väittää, vaan ainakin yhtä tärkeä on turvallinen palvelujärjestelmä.
Brittiläinen sijoittaja ei ensisijaisesti pyrikään parantamaan paltamolaisen papan hyvinvointia kuten julkisen palvelun tehtävä on, vaan saamaan itselleen suuremman tuoton. Toinen voitti kilpailutuksessa hyvän joulumielen, eikä se valitettavasti ollut paltamolainen pappa.
Kirjoittaja on oululainen kaupunginvaltuutettu.
kuva kirjasta
lehti 