Olen kyllästynyt lukemaan lähes viikoittain uutisia, joissa kerrotaan miehen pahoinpidelleen vaimoaan. Reilut 20 kertaa vuodessa joudun lukemaan tapauksista, joissa naisen on tappanut hänen oma miehensä.
Vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen mukaan noin 20 prosenttia naisista on elämänsä aikana kokenut väkivaltaa parisuhteessaan. Menneellä viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan poliisin tietoon on vuonna 2008 tullut 116 tapausta, joissa törkeän perheväkivallan uhri on mies ja 111 tapausta joissa uhri on nainen. Naisten miehiin kohdistama perheväkivalta on tabu ja aihetta on tutkittu vasta joitain vuosia.
Poliisin tilastot ovat valitettavan huono perheväkivallan mittari. Suurin osa neljän seinän sisällä tapahtuvista väkivalta- ja seksuaalirikoksista ei koskaan päädy poliisille asti.
Pohjimmiltaan mustasukkaisuusmurhissa on kyse samasta asiasta kuin niin sanotuissa kunniamurhissa.
Perheväkivalta harvoin alkaa törkeänä. Usein pitkään jatkunut väkivalta muuttuu törkeäksi vasta silloin, kun uhri puolustautuessaan tarttuu leipäveitseen.
Suomessa perheväkivaltaa ylläpitää ydinperheen yksityisyyttä suojaava kulttuuri. Tuttavat ja naapurit saattavat tietää väkivallasta, mutta perheen yksityisasioihin ei haluta puuttua. Perheväkivalta ei luonnollisestikaan ole suomalainen keksintö. Naisiin kohdistuneessa väkivallassa Suomi kuitenkin on teollistuneiden maiden kärkeä.
Perheväkivaltaan liittyy monesti taloudellisia ongelmia sekä päihde- ja/tai mielenterveysongelmia. Mustasukkaisuus ja omistushalu ovat usein motiiveina puolison pahoinpitelyyn. Suomalaiset ovat hanakoita kauhistelemaan Lähi-idän kulttuurien kunniamurhia, mutta suomalaismiesten tekemiä mustasukkaisuusmurhia emme näe kollektiivisena, kulttuurista johtuvana ongelmana. Pohjimmiltaan mustasukkaisuusmurhissa on kyse on samasta asiasta kuin niin sanotuissa kunniamurhissa: miesten omistussuhteesta naiseen. Eronneen pariskunnan kohdalla mustasukkaisuus naisen uutta puolisoa, tai mahdollista uutta puolisoa, kohtaan saattaa synnyttää asenteen ”jos minä en saa sinua, niin ei saa kukaan muukaan”.
Sosiaali- ja terveysministeriö suosittaa kuntia laatimaan perhe- ja läheisväkivallan vastaisen suunnitelman. On kuitenkin kuntien omasta poliittisesta tahdosta kiinni kuinka paljon asiaan panostetaan. Suomalainen perheväkivalta on saanut liian pitkään rauhassa siirtyä sukupolvelta toiselle. Suositusten aika on ohi. Asiaan tulee puuttua laeilla ja rakentavalla yhteiskunnallisella keskustelulla. Syytösten heittely ei auta, vaan keskustelun tulee pureutua väkivallan syihin.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten 2. varapuheenjohtaja.
uutiskirje 
