Hetket jotka jäivät 1
Elokuvahistorian vaikuttavimpia käynnistyksiä on Sergio Leonen Huuliharppukostajan (1969) 14-minuuttinen avausjakso, jossa kolme pitkätakkista konnaa saapuu rähjäiselle Flagstonen rautatieasemalle. Preeria on avara, tuulimylly kitisee.
Hiljaiset miehet ottavat eleettömästi ja äänettömästi aseman haltuunsa. Eipä siihen muuta tarvitakaan kuin asemapäällikön sulkeminen komeroon.
Viiden ja puolen minuutin kohdalla tapahtuu ensimmäisen kerran. Stonyn (Woody Strode) kaljuun päähän putoaa vesipisara. Ilmekään ei värähdä. Stony pistää stetsonin päähän.
Puoli minuuttia myöhemmin Snakyn (Jack Elam) naamalle tulee kärpänen. Snaky hätistelee sitä naama muljahdellen ja puhallellen. Lopulta hän vangitsee kärpäsen revolverinsa piippuun.
Ajassa 9.13 juna saapuu ja Stony lataa aseen. Puolitoista minuuttia myöhemmin juna jatkaa matkaansa. Ketään ei jäänyt asemalle. Konnat kääntyvät lähteäkseen, kun kuuluu huuliharpun ujellus. Harmonica (Charles Bronson) onkin laskeutunut toiselle puolelle.
Harmonica: Entä Frank?
Snaky: Frank lähetti meidät.
Harmonica: Onko minulle hevosta?
Konnat virnuilevat toisilleen.
Snaky: No… Näyttää, että meillä on yksi hevonen liian vähän.
Kivikasvoinen Harmonica pudistaa päätään.
Harmonica: Toitte kaksi liikaa.
Vielä hetki tuijottelua. Aseet puhuvat. Käteen haavoittunut Harmonica jatkaa matkaa, konnat eivät.
Julkaistu Viikkolehdessä 18.1. 2008.
uutiskirje 
