Greenpeacen uutena toiminnanjohtajana minulta kysytään usein, mitä muutoksia aion tehdä järjestössä. Vastaukseni pätee koko kansalaisjärjestökenttään: haluaisin laajentaa jäsenkuntaamme, tiivistää yhteistyötä muiden ryhmien kanssa, kertoa päättäjille totuuksia entistä vakuuttavammin ja toimia aktiivisemmin koko maapallolla.
Moni tärkeä kansainvälinen perusrakenne on nyt murenemassa. Tilanne on synnyttänyt ja pahentanut ihmisen aiheuttamia kriisejä, jotka liittyvät ruokaan, öljyyn, köyhyyteen ja tietenkin ilmastoon.
Olemme tienhaarassa. Voimme koettaa paikata kelvottomia rakenteita heikoilla ”sopimuksilla”, maksaa kohtuuttomia pankkitukia ja sulkea silmät köyhiltä ja avun tarpeessa olevilta. Barack Obama ja muut maailman johtajat näyttävät valinneen sen tien. Perusongelmat, joiden vuoksi jouduimme tähän liemeen, jäävät kuitenkin ratkaisematta.
Paikkaamisen sijasta voimme luoda uusia rakenteita, jotka vievät yhteiskuntamme ja koko planeettamme kestävän kehityksen ja tasa-arvon tielle. Uskon, että se on oikea tie, vaikkakaan ei helppo.
Aikamme ongelmat eivät
kunnioita valtioiden rajoja
Esimerkiksi ilmastoasioissa luonto edellyttää tiettyjä perustavia muutoksia elämäntapoihimme. Fossiilisten polttoaineiden pyörittämä kulutustalous on vaihdettava puhtaaseen energiaan ja vaatimattomaan elämään.
Kofi Annanin johtama Global Humanitarian Forum arvioi, että ilmastonmuutoksen vaikutuksiin kuolee 300 000 ihmistä vuodessa. On kammottavan ironista, että valtaosa heistä on kehitysmaiden köyhiä, vaikka ongelman aiheuttivat teollisuusmaiden rikkaat.
On nähtävä paikallista ja kansallista etua pitemmälle ja ajateltava globaalisti, koska ilmastonmuutos ja muut aikamme suuret ongelmat eivät kunnioita valtioiden rajoja. Valitettavasti poliitikoilta puuttui rohkeus tajuta se Kööpenhaminan ilmastokokouksessa.
Kööpenhaminan hyviin tuloksiin kuului kuitenkin kansalaisjärjestöjen yhtenäisyys. Maailman kirkkojen neuvosto, muut uskonnolliset järjestöt, ammattiyhdistysliike ja kehitysjärjestöt, jotka eivät normaalisti ota kantaa ilmastokysymyksiin, yhdistivät rivinsä vaatien oikeudenmukaisia ratkaisuja. Yhteistä linjaa haettiin Tck Tck Tck -kampanjalla, jota vetivät muun muassa Greenpeace, Oxfam, Amnesty International ja ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö.
Hallitukset reagoivat
etupäässä sanoilla
Koska hallitukset reagoivat akuuttiin ilmastokriisiin enemmän sanoilla kuin teoilla, sen vaikutukset käyvät koko ajan ankarammiksi. Ihmiset köyhtyvät, kehitys kompuroi, terveysongelmat lisääntyvät ja sopeutuminen tilanteeseen on yhä vaikeampaa.
Vetosimme Kööpenhaminassa rikkaiden maiden johtajiin, jotta he sitoutuisivat antamaan sata miljardia euroa vuodessa helpottamaan köyhimpien maiden sopeutumista ilmastonmuutokseen. Vain osa summasta luvattiin, eikä sekään ole varmaa. Jäi epäselväksi, mistä raha tulisi ja miten se jaettaisiin. Kaikki eivät edes hyväksyneet sopimusta tai tehneet siitä lainvoimaista.
Kansalaisyhteiskunnan on jatkettava yhteistyötään hallitusten painostamiseksi tielle, jolla ilmastokatastrofi voidaan välttää. Vaikka eri puolilla maailmaa toimivat järjestöt ovat monista asioista erimielisiä, yhdistäviä tekijöitä on enemmän.
On lisättävä rauhanomaista kansalaistottelemattomuutta esimerkkeinä Nelson Mandela, Desmond Tutu, Rosa Parks, Martin Luther King ja Mahatma Gandhi.
Parempi maailma on mahdollinen, ja meidän ihmisten täytyy rakentaa se.
Kumi Naidoo, elinikäinen aktivisti
syntynyt Johannesburgissa 1965
liittyi 15-vuotiaana apartheidin vastaiseen kansalaisliikkeeseen
1987 maanpakoon Britanniaan, jossa valmistui poliittisen sosiologian tohtoriksi Oxfordin yliopistosta
palasi Etelä-Afrikkaan 1990 ja perusti kansalaisjärjestöjen kansallisen liiton (Sangoco)
1998–2008 World Alliance for Citizen Participation (Civicus) -järjestön pääsihteerinä
johti kansainvälistä ilmastokampanjaa Kööpenhaminan ilmastokokouksen alla
Greenpeacen toiminnanjohtajaksi marraskuussa 2009
uutiskirje 