Talous- ja rahaliitto EMU on parhaillaan historiansa pahimmassa kriisissä. EMUn perustamisella tähdättiin rahataloudellisesti vakaiden olojen luomiseen euroalueelle. Nyt se on epäonnistumassa keskeisimmän siihen liitetyn tavoitteen saavuttamisessa. Toistaiseksi lähinnä Kreikkaan keskittynyt kriisi on kuvastunut rahataloudellisen epävakauden huomattavana kasvuna koko euroalueella.
Talouskriisin oloissa EMUn yksi perusheikkous, euroalueeseen kuuluvien maiden talouspolitiikkojen puutteellinen yhteensovittaminen, on paljastunut pahimmalla mahdollisella tavalla. Vaikka Maastrichtin sopimuksella pyrittiin luomaan riittävän hyvät puitteet talouspoliittiselle koordinaatiolle muun muassa julkisen talouden alijäämiä ja velkaantumista ohjaavien sääntöjen avulla, yritys nykykokemuksen valossa epäonnistui pahasti.
Yhteinen raha sitoo ja kytkee euroalueen maita ja hallituksia enemmän kuin euro-optimistit aikoinaan arvelivat.
Perussyytä epäonnistumiselle pitää etsiä syvemmältä kuin esimerkiksi huonosti laaditusta Maastrichtin sopimuksesta tai huonosti talouskurin vaalimiseen soveltuvasta välimerellisestä luonteenrakenteesta. Perussyy sisältyy jo EMUn perusrakenteeseen.
EMUa perustettaessa arvioitiin, että rahataloudellinen vakaus voidaan pitkälti saavuttaa yhteisen rahan ja yhteisen vakautta vaalivan keskuspankin avulla. Arvioitiin, ettei hallitusten käsiä tarvitse sitoa enempää kuin lopulta sidottiin.
Nykykriisi on osoittanut, että yhteinen raha sitoo ja kytkee euroalueen maita ja hallituksia enemmän kuin euro-optimistit aikoinaan arvelivat. Yhteinen raha ei ole harmiton väline. Se johtaa yhteiseen rahapolitiikkaan – ja pakottaa yhteiseen talouspolitiikkaan.
Tällä hetkellä institutionaaliset puitteet yhteisen talouspolitiikan harjoittamiseen kuitenkin puuttuvat. Niiden muodostaminen onkin haasteellinen tehtävä: tarvitaan yhteinen parlamentti, yhteinen hallitus ja yhteinen valtiovarainministeriö.
Nykykriisi on osoittanut, ettei EMU ole taloudellisessa ja poliittisessa mielessä johdonmukainen hanke, ellei siihen liity Euroopan unionin kehittäminen liittovaltioksi. Tämä ei ole uusi ajatus. Pitiväthän esimerkiksi monet euroepäilijät sitä esillä hyvissä ajoin ennen EMUn luomista.
Samaan aikaan jotkut eurointoilijat rinnastivat suomalaisessa keskustelussa maiden välisen yhteisen rahan luomisen esimerkiksi yhteisen pituutta tai painoa kuvaavan mittayksikön käyttöön ottamiseen. Kokemus on osoittanut, että yhteinen raha on paljon merkittävämpi asia. Se edellyttää yhteistä talouspolitiikkaa.
Kirjoittaja on erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
lehti 