Maan hallitus on ottanut asiakseen työurien pidentämisen. Idea kuten monet muutkin luulot ovat tulleet EU:sta. Hallituksen pitäisi nyt keskittyä uusien työpaikkojen luomiseen. Parempi hallituksen onkin puhua tuonpuoleisista, pitkästä aikavälistä.
Työurien pidentämisessä tulee muistaa myös, että nykyinen lama ei ole ensimmäinen eikä viimeinen. Tulevaisuudessa voi olla pienempiä ja suurempia lamoja tuotannon- ja paikkakuntakohtaisesta ilman koko maan talouden saati maailmantalouden dramatiikkaa.
Työvoiman tarjonnan tulee sopeutua myös näihin ylitarjontatilanteisiin, ei vain kuviteltuun työvoimapulaan.
Sopivan lähtökohdan antaa syntyvyys, noin 60 000 vuodessa. Tämän luomaan työvoiman tarjonnan tasoon tuotantomme on sopeutettava. Saanto työmarkkinoille 75 prosentin työllisyysasteella on keskimäärin 45 000 vuodessa.
Sikäli tämä on realistinen taso, että aidosti tarpeellista työtä tuskin on 1,5 miljoonaa työpaikkaa enempää. Hoivasektorikaan ei loputtomasti kasva, kuntien rahat yksinkertaisesti loppuvat.
Nyt eläköityvien ikäluokat ovat 60 000 tasolla vuodessa. Suuret ikäluokat (s. 1945-49) poistuvat parhaillaan 61–65-vuotiaina työelämästä. Parhaassa työiässä olevien (30–49-vuotiaat) ikäluokat ovat keskimäärin 57 000 henkeä. He eivät työelämästä mihinkään karkaa pitkään aikaan eikä työelämä suuresti muutu.
Ratkaisut työurien pidentämiseksi ovat yksinkertaisia, jos vain tahtoa löytyy.
Ensinnäkin nuorten varastointi koulutukseen voidaan purkaa ja nopeuttaa oppilasvirtoja. Yksinkertaisia keinoja ovat peruskoulun aloitusiän alentaminen, toisen asteen koulutuksen yhdistäminen ammattilukioksi, korkeakoulujen oppilasvalintojen siirtäminen ammattilukioon, oppisopimusten lisääminen myös korkeakouluissa sekä nettiopiskelun moninkertaistaminen.
Toiseksi, parhaassa työiässä kohdalla on kysymys työelämän laadusta. Tarttumalla isoihin haasteisiin kuten johtamisen kriisiin, työkiusaamisen puolittamiseen, päihdeongelmiin, työn tarkoituksen palauttamiseen ne tarkoittavat volyymeiltään yhteensä laskennallisesti useita ikäluokkia.
Kolmanneksi, ikääntyneiden kohdalla tulee lähteä kansalaisten oikeudesta työhön, aina ”katkeraan loppuun asti”. Vähintäänkin työpaikan tulee löytyä vapaaehtoistyöstä, kolmannelta sektorilta. Tämä tarkoittaa joustavin työtapojen ja työaikojen käyttöönottoa. Kyse on usein ammatinvaihdosta, esimerkiksi lähes rajattomasti kasvaviin luonnon, kaupunkien pelkoympäristöjen, dementikkojen ja myös netin valvontatehtäviin.
Työurat pitenevät helposti ilman kummempia työryhmiäkin, jos vain halutaan.
lehti 