Verkkolehti Sosialismi.netin toimittaja Miika Salo aloitti pohdinnat räväkästi toteamalla, että Vasemmistoliiton vaihtoehtoina ovat sosialismi tai kuolema.
Kuoleman puolue voi Salon mukaan tehdä kolmella tapaa, hitaasti jatkamalla vanhaan tapaan tai nopeammin reivaamalla liikkeen radikaalisti vasemmalle.
Kolmas kuolintapa on täydellinen sosialidemokratisointi, eli arvopolitikointi, joka vesittää omat päämäärät täydellisesti.
– Siinä puolue kyllä selviää, mutta päämääriä ei enää ole jäljellä.
Helpoin ja kivuttomin sosialismin valintatapa on Salon mukaan määritellä uudet päämäärät, mutta jättää organisaatio ennalleen.
Totuuden politiikkaa
– Toinen tapa valita sosialismi olisi samalla osittainen kuolema.
Siinä puolue tekisi irtioton valtiosta ja rakentaisi järjestön enemmänkin kansanliikkeeksi tai liitoksi kuin perinteiseksi puoluepoliittiseksi organisaatioksi.
– Vaihtoehto voisi aluksi lamaannuttaa toimintaa, mutta se voisi myös juurruttaa vasemmiston todelliseksi työväenliikkeeksi, osaksi ihmisten arkipäivää ja siihen liittyviä kamppailua, Salo sanoo.
Uudistus irrottaisi puolueen eliittiyhteistyöstä ja sen tuomista eduista, mutta voisi samalla palauttaa vasemmiston takaisin ihmisten sydämiin ja elämään.
Tällöin parlamentarismi ei Salon mukaan olisi lainsäädännön hienosäätöä, vaan kapitalismin luonteen ja rakenteen paljastuksia, totuuden politiikkaa, syyllisten etsimistä, syyttämistä, epäkohtien ja käytäntöjen paljastamista.
Salon mielestä ei kannata miettiä sitä, miten kansan enemmistö saadaan vasemmiston taakse, vaan sitä, miten vasemmisto omalta osaltaan edistää sitä, että maailma ei enää jakaannu rikkaisiin ja köyhiin.
– Tässä tärkeintä olisi strateginen työ eli nykyisten olosuhteiden tutkimus ja yhteisten päämäärien tarkka määrittely, Salo totesi.
Uusi vasemmisto on jo
Salon lisäksi uutta vasemmistoa tilaisuudessa hahmottelivat SAK:n pätkätyöhankkeen koordinaattori Anu Suoranta ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Paavo Arhinmäki.
Suorannan mukaan uutta vasemmistoa ei tarvita, koska se on koko ajan ollut olemassa. Historiallinen vastakkainasettelu työväenliikkeen sisällä on vain peittänyt alleen uuden vasemmiston.
– Keskeisintä mielestäni on antaa ihmisten argumentoida itse eikä mennä koneiston ehdoilla. Uuden vasemmiston keskeinen oivallus on se, että ei ole olemassa puolueen vaan ihmisten mielipiteitä. Ei ole olemassa yhtä kantaa asioihin vaan monia.
Uuden vasemmiston etsinnässä Suorantaa häiritsee nuorten perässä juokseminen.
– En vastusta nuoria enkä nuorison tulemista, mutta sitä odottamista on jokainen ikäluokka vuorollaan tehnyt. Jos pitäisi joku ryhmä nostaa, jota uusi vasemmisto kaipaa, niin se olisi keski-ikäiset naiset, joiden ääni ei nyt kuulu, Suoranta sanoi.
Hän muistutti myös siitä, että Vasemmistoliitto ja ay-liike eivät ole synonyymejä.
– Vasemmistopuolueen pitää ymmärtää, että ay-liike ajaa palkansaajien intressiä. Etujärjestöliikettä ei voi syyllistää siitä että se hoitaa tehtäväänsä.
Ihmisten ääni
Paavo Arhinmäki muistutti, että uusi vasemmisto ei synny tyhjästä. Uusi vasemmisto tarvitsee juuriaan.
– Pitää puolustaa elintarviketyöläisiä, jotka kamppailevat viisipäiväisen työviikon puolesta. Mutta ei pidä puolustaa vain perinteisiä duunareita.
Arhinmäki muistutti, että myös toimihenkilöt ovat alisteisessa asemassa työelämässä ja että myös pienyrittäjät ja itsensä työllistäjät ovat tämän päivän duunareita.
Uuden vasemmiston on puolustettava myös pienituloisia.
– Jokaisella ihmisellä on oltava oikeus sellaiseen toimeentuloon, että sillä pystyy elämään säällistä elämää. Nyt 700 000 ihmistä on köyhyysrajan alapuolella eläviä. Uutta vasemmistoa on se, että viemme ajattelua kohti perustuloa.
Puolueen on Arhinmäen mukaan pystyttävä muuttamaan toimintatapoja. Vanha etujoukkoajattelu tulee kääntää toisin päin.
– Vasemmiston on oltava ihmisten ääni. Meidän pitää viedä eteenpäin niitä asioita, jotka ovat ihmisille tärkeitä.
Arhinmäki hahmotteli uutta vasemmistoa myös vapauspuolueeksi, jonka tulee taata ihmisille oikeus olla oma itsensä ja ympäristöpuolueeksi, koska ympäristö kuuluu niihin, joiden ääni ei yhteiskunnassa kuulu.
uutiskirje 
