Kännykkäoperaattorit ovat tänä vuonna tuomassa sähköiseen tunnistamiseen markkinoille mobiilivarmenteen pankkien verkkotunnusten rinnalle. Pankkien asemaa tässä bisneksessä on kuitenkin vaikea horjuttaa.
Verkkopankkisopimuksia on lähes viisi miljoonaa ja viime vuonna niillä kirjauduttiin pankkiasiointia varten noin 500 miljoonaa kertaa. Verkkokaupan ja muun sähköisen asioinnin lisääntyessä pankkitunnuksia käytettiin viime vuonna muissakin palveluissa 13,5 miljoonaa kertaa.
Kelan palveluihin tunnistauduttiin lähinnä pankkitunnuksilla viime vuonna lähes viisi miljoonaa kertaa. Tänä keväänä noin 70 000 ihmistä on tehnyt veroehdotuksiinsa muutoksia netin kautta. Verkkokauppa on kasvanut koko ajan.
Henkilötodistus kännykässä
Väestörekisterikeskuksen runsas kymmenen vuotta sitten lanseeraama sirullinen henkilökortti on sähköisessä tunnistautumisessa tehnyt täydellisen flopin.
Kännykkäoperaattorit testaavat parhaillaan kännykän SIM-kortilla olevaa varmennetta, joka on tarkoitus tuoda markkinoille vuoden loppupuolella. Siihen mennessä operaattoreiden on tarkoitus sopia myös houkutteleva määrä palveluja, joita kännykkävarmenteella voi käyttää.
Kännykkävarmenteen käyttöönotto merkitsee SIM-kortin vaihtoa ja yhden uuden PIN-koodin opettelua. Tunnuslukutaulukoita sen kanssa ei tarvita.
Nettipalvelu, oli se sitten Kela tai vaikka pankki, lähettää käyttäjän antamaan puhelinnumeroon pyynnön näpytellä PIN-koodi. SIM-kortti tarkistaa sen yhdenmukaisuuden kortilla olevan varmenteen kanssa ja lähettää palveluun vahvistuskuittauksen, että oikea tyyppi on kyseessä.
Mobiilivarmenteella voidaan hoitaa tunnistamista myös muissa kuin nettipalveluissa.
Varma tieto maksaa aina
Mobiilivarmenteen markkinoilletulon mahdollisti uusi laki, jonka tarkoitus on lisätä kilpailua sähköisen tunnistamisen markkinoilla. Kuluttajan on kuitenkin vaikea nähdä sähköisen tunnistautumisen kustannuksia sen paremmin pankkiasioinnissa kuin muissakaan palveluissa. Hän ne maksaa.
Verkkopankkitunnuksilla on lähes kaikissa pankeissa hinta, ja pankkiasiointiin ne alkavat olla välttämättömyys. Esimerkiksi OP Pohjola perii niistä 2,50 euroa kuukaudessa, mutta maksuja voi kuitata asioinnista kertyvillä bonuksilla. Nordean hinta on kaksi euroa kuukaudessa, mutta laskee nollaan, kun pankin palvelujen käyttö kasvaa riittävän suureksi.
S-pankissa asiakasomistajat saavat tunnukset ilman maksua, mutta muilta peritään 2,50 euroa kuussa. Sampo Pankin hinnastossa tunnusten hinta on 0 euroa.
Kännykkäoperaattorit tulevat todennäköisesti perimään samantapaisen kuukausimaksun asiakkaalta siitä, että varmennepalvelu on SIM-kortilla käytössä.
Jos pankit eivät jatkossa ota kännykkävarmennetta käyttöön pankkipalveluissa, kuluttaja voi joutua kahden palvelun maksumieheksi.
Loput kulut ovat hinnoissa
Pankit myyvät tunnistuspalvelua esimerkiksi verkkokauppiaille. Yleensä verkkokauppias tai muu vastaava maksaa perustamismaksun, kuukausimaksun ja tapahtumakohtaisen maksun, jotta saa pankin logonappulan sivuilleen. Niitä tarvitaan useita, jotta asiakkaat olisivat tyytyväisiä. Samalla tavalla palveluaan myyvät kännykkäoperaattorit, joita niitäkin on useita.
Kuluttaja ei tiedä mitään näistä kustannuksista, jotka hän maksaa tavaroiden ja palvelujen hinnoissa tai esimerkiksi veroina.
Eräs yritys, joka hoitaa verkkokauppiaan puolesta koko rumbalan kaikkien kahdeksan pankin tai pankkiryhmän kanssa ja tarjoaa vähän muita palveluja päälle, perii maksuna 1,9 prosenttia ostossummista.
Ei ihan halpaa lystiä.
uutiskirje 
